Noidan kappaleita

Tein uuden noidan ensimmäisen seuraksi. Nämä ruumiinosat näyttävät aika hurjilta levällään. Nyt tyyppi on jo kasassa, vaikkakin edelleen ilman vaatteita. Nenä on tällä kertaa täydellinen! Mieheni on varsin mainio täyttäjä. Työkaluna hän käyttää jonkin digikotkotuksen pientä antennia, joka yltää hankalimpaankin koloon, mutta ei työnny kankaasta läpi. Kunhan saan rouvalle vaatteet päälle, kuvaan ylvästä tuulenhalkojaa tarkemmin.

Kiusallinen kaveri

Tämä tyyppi oli sitten vaikea tapaus! Kangas repeytyi sieltä sun täältä, ja jouduin tekemään jalkoja moneen kertaan. Loppujen lopuksi kunnon siksakkaus jalkoihin ja käsiin pelasti tilanteen. Käsiin laitoin "pitsihihat", joissa oli omat hankaluutensa, mutta tuommoiset ne nyt ovat. Valitettavasti kuvasta ei näy kuinka paljon vaivaa näin mekon vekkien ompelemisessa, siitä nimittäin tuli varsin hieno. Hattuun sitten taas livahti kahta eri kangasta! No, ei haittaa. Pupun sai lahjaksi vuoden vanha Frida, joka sai hatun heti irti (välittämättä huolellisista pistoistani...).

Hatussa on siis takana samaa ruutua kuin housuissa. Mikähän ajatusvirhe senkin sai aikaan? Uskalsin kuitenkin antaa tämän lahjaksi.

Onnea vielä, Frida-tyttönen!

NO NYT NE VIHDOIN TULI!

Tällainen paketti tuli PeeKaalta. Voiko herkullisempaa pinkkaa ollakaan!


Näitä pilkkuja käytetään ainakin pupujen korviin.


Ja näistä tulee mekkoja! Ja pussukoita! Ja sydämiä! Ja ihan mitä vaan!



Tämä on tietysti kuuminta hottia siellä Kyöpelinvuorella, eli noidalle uudet kuteet! Vasemmalla on yksiväristä (eikä lattiaa), jottei tarttisi enää ihan kalpeita kavereita ommella.


Nyt sitten tarvitaan enää aikaa...Ikävästi työ haittaa harrastustoimintaa. Ehkä viikonloppuna sitten.

Ensimmäinen Tildani

Tämä noita-akka on osoittautunut melko luonteikkaaksi kaveriksi.
Matka Kyöpelinvuorelle näyttää olevan aika rankka...

Täällä sitä harjoitellaan blogin tekemistä, hiiviskellen varpain jaloin ettei vaan mene vikapieleen...