Joulupesä

Olen tiukasti sitä mieltä, että joulun valmistelut voi hyvin jo aloittaa (juhannuksena). Jos muuten ei kehtaa, niin aina voi sanoa, että käsitöihin menee niin kauan aikaa, että on parempi jo valmistautua. Ei kyllä kannata kauheasti mainostaa samalla, että yhden joulusukan päräyttää valmiiksi yhtä nopeasti kuin punakuono pukkia kiidättää, muuten kärsii uskottavuus. Sukka se muuten taitaa olla meillä tämän joulun suuri innovaatio. Pilkullinen, raidallinen, pitsillä koristeltu sukka. Että sukulaiset osaa nyt olla ostamatta joulusukkia, niitä on täällä jaossa yllin kyllin.

Tuossa päivänä eräänä katselin yhden vanhemman naisen sinänsä ihan kunnioitettavaa joulukangasvarastoa. Oli punaista, vihreää ja tummaa sinistä, vähän kimmellystä, mistelinoksia ja pieniä käpyjä ja kulkusia. Siis ihan tätä perinteistä linjaa. En taida olla ainoa, jonka mielestä sellaiset kankaat ovat valtavan synkkiä ja tunkkaisia? Vai onko tässä vaan niin orientoitunut tildailuun, että joulunkin pitää olla vähän vaaleanpunainen, paljolti valkoinen, pikkasen kultainen, ja jonkin verran ruskea? Pilkullinen. Raidallinen. Ruudullinen. Ruusullinen. Olen suunnitellut myyväni jotain kivaa blingblingiä joulumyyjäisissä, ja kun mietin sitä perinteistä joulukangaskasaa, totesin, etten ainakaan itse ostaisi mitään sellaista kotiini. Vaikka työt olisi kuinka nätisti tehtyjä, en kaipaa yhtää niitä pimeitä sävyjä. Lapsuus niistä tulee kyllä mieleen, mutta silti ei.

Eli mitä tekee nainen, joka näin monisanaisesti morkkaa ihan vieraan ihmisen kankaat? No ostaa parempia tietenkin! Kai sitä nyt joku syy pitää olla siihen, että viitsii taas laittaa rahaa kankaisiin. Ja mitä se sit osti tällä kertaa? No sitä samaa ku ennenkin, eri väreissä vaan.

Ensimmäinen annos on tällainen hienohelman hillitty pino. Näitä samoja pilkkuja ja raitoja onkin hyllyssä jo raikkaissa pastellisävyissä, pirteissä punaisissa sekä suklaisen ruskeissa väreissä. Nämä ovat just nyt kaikkein ihanimmat.


Ja koska siitä punaisesta pinosta puuttui vielä valkopohjainen pallokangas, piti se tilata myös. Mikä kauhea etikettimoka se olisikaan, jos pinosta puuttuisi näinkin olennainen osa! Mutta tässä se nyt on kaikessa kepeydessään. Koska PeeKaa teki tarjouksen, josta en kertakaikkiaan voinut kieltäytyä, sain nuo eriväriset langat samaan syssyyn. Tämä on nyt sitten se joulun tonttutyttömäisempi puoli, vähän vilkkaampi ja vallattomampi kuin tuo ylempi.


Mutta onhan teitä muitakin, kangasfriikkejä, jotka eivät raaski kankaita käyttää? Eikös olekin? Onhan ne kankaat tosi ihania ihan vaan hyllyssäkin, vai mitä? Ja eikös sekin ole suurta luovuuttaa, että ihan vaan miettii, mitä kaikkea sitä voisi itse tehdä, jos vaan oisi aikaa, jaksamista, tilaa, jos vain osaisi.

Tai mitäs jos vain tekisi.