lauantai 9. elokuuta 2008

Harmin paikka

Okei, valtakunnan virallinen valitustuokio alkaa NYT!

Olen tehnyt mielestäni täydellisen keittiösuunnitelman. Täydellinen se on nyt siis siltä kantilta, että juuri niin loistavan meidän uuteen kotiin voi tehdä. Ihan maailman täydellisin olisi vieläkin vähän isompi, mutta näillä mennään. Ikean kitchen planner on ollut mainio työkalu, sillä sieltä olen päättänyt kyökkini kasata. Meille tulee aivan ihana keittiö, mutta... No, ekaksikin Ikealla ei ole sellaista laatikkosysteemiä, josta saisi sellaisen jätelaatikon ihan pöytätason tuntumaan. Tokaksi jouduin luopumaan korotetusta astianpesukoneesta. Meille tulee niin vähän seinätilaa keittiöön, ettei oikeastaan yhtään senttiä voi uhrata muuhun kuin työtasoon. Sitä paitsi astianpesukone tulee vähän niin kuin keskelle seinää, en halua että se yksikseen töröttää siinä korkealla ja molemmin puolin on sitten taas matalaa. No menköön. Kai näistä puutteista toipuu. Vai harmittaako ne sitten lopun ikää? Turha luulo, että siitä kannattaa Miehelle muutamankaan vuoden päästä vihjaista, että voiskos vaihtaa...

Kodinhoitohuoneesta tulee ihan keittiön jatke, eli samoilla kaapeilla sisustan sen. Kaapit ovat valkoiset, mutta muuten meinasin kyllä ihan tosissaan tehdä siitä
vaaleanpunaisen huoneen. Se on se ankein paikka koko talossa, mutta pakko siellä on jollain konstilla viihtyä. Liika pinkki aiheuttaa kuitenkin oksurefleksin, eli jotain särmää olen etsinyt. Löysin tämän ja sille pariksi samanvärisen kuivurin.

Siinä nyt sitä särmää olisi, vaaleanpunaisen seuraksi. Mutta kuka maksaa pelkästä väristä monta sataa?! Ihan siitä hyvästä, että nuo ovat mustat, ne maksavat ihan törkeästi. Ja minä olen PIHI! Tämä jää harmittamaan, sen tiedän. Mutta hei, jotain rajaa. Jos pelkkä pesukone maksaa siinä tonnin pintaan, ja vastaava valkoinen reilut 500, niin mitenköhän mahtaa käydä?

Ja sitten vieläkin harmittaa! Olin suunnitellut pesutornin sijaan pesurivin. Pyykkikone ja kuivuri oli siis tarkoitus laittaa vierekkäin ja niiden alle korokepallit, jotta nämäkin olisivat työtasolla. Koska siihen samaan syvennykseen on ihan pakko saada upotettua kapea siivouskaappi, nuo eivät mahdukaan vierekkäin! Siihen samaan koloon tulee joku mikälie, joka liittyy rakentamiseen eikä sisustamiseen.

Eli kaikista suurista suunnitelmista huolimatta meillä kökitään myös uudessa kodissa lattian raossa sekä keittiössä että kodinhoitohuoneessa.

Ai niin, ostimme jo valmiiksi sidebyside-jääkaappipakastimen. Halusin sellaisen, mutta en halua jääpalakonetta siihen pakkaseen. Arvatkaa löytyykö niitä helposti? No juu ei. Kävin kuudessa kaupassa, ja siinä kuudennessa sain varsinaisesti vasta palvelua. Niillä kuitenkin oli yksi sellainen. Koska olen ihan vähän allerginen valkoisille koneille, kyselin ruostumatonta terästä. No arvatkaa löytyykö sellaisia sitten? No juu ei! Meille ostettiin nyt sitten joku silver platinum. Olen siihen kyllä oikeastaan ihan tyytyväinen, mutta se nyppii, että ihan melkein pakko olisi ostaa ainakin meillä täysin turha jääpalakone ja maksaa siitä vielä ylimääräisiä satasia. Ja esitteet ihan pokkana väittävät, että se säästää tilaa, rahaa ja luontoa, kun ei tarvitse raahata vettä kaupasta.

Hei, kodinkonefirman Suomen päällikkö! Me saadaan kyllä vettä hanasta. Meidän perhe jopa omasta kaivosta, ja se on taatusti kylmää ilman ylimääräisiä koneita. Samassa esitteessä muuten väitettiin, että kuluttajat ovat eniten toivoneet jääkaappeihinsa pitsatelinettä. Ja että minä olen varmaan lopen kyllästynyt kaapissa valtoimenaan pyöriviin viinipulloihin, mutta nyt niitten teline pelastaa minut tältäkin pulmalta.

No, jotain tosi hyvääkin näihin liittyy. Kävin Ikeassa katsastamassa haluamani ovimallin ja muutakin kaappisälää, ja ilokseni ne olivat vielä kivemmat kuin kuvastossa. Lisäksi hinta jää noin puoleen siitä mitä Puustellin edustaja arvioi meidän talon keittiön hinnaksi. Itse asiassa keittiö ja kodinhoitohuone yhteensä jäävät alle sen arvion.

Lopuksi vielä hyvä uutinen itsehillinnän kehityksestä. Kävin siis Ikeassa, ja ostin keittiötarvikkeita vain lapsille! Mutta nämä ovat kyllä aika söpöjä, vai mitä! Liesi on kylläkin mieheni käsialaa ja pannulaput sain Tilda-vaihdossa, mutta söpöjä ne ovat nekin.



sunnuntai 3. elokuuta 2008

Se on loppu nyt.


Soppa nimittäin. Tai haaste ainakin.


Kotiruokahaasteeseen sain mukavasti osallistujia, joiden ruokia lupaan kokeillakin syksyn mittaan. Lupasin myös arpoa patalapun osallistuneiden kesken, ja onnettarena toimivat niin nopeat näpit, etten saanut ikuistettua koko prosessia. Mutta voittajaksi selviytyi

(***rumpujen pärinää***)



Kiitos kaikille käteville emännille! Miia saa omansa heti kun taas nähdään.