"Ehei, liikaa silmiä", oli ensimmäinen tuomio tästä kankaasta, kun yritin tarjota sitä Aatokselle. Mutta kun suosikkikangas oli jo niin tahrainen, kulunut ja reikiintynyt, oli pakko tyytyä johonkin muuhun. Ja tämä Marimekko nyt sitten voitti kuitenkin.
Kohdistelin noita etukappaleita varmaan puoli tuntia, mutta sitten nepitysvaiheessa iski joku älyvälkky, jonka takia se näyttää harmillisen vinolta. Tää on kuitenkin paljon parempi kuin Vellamon liian niukka takki, koska osasin nyt välttää kaavan sudenkuopat. Kanttaus ei kuitenkaan kestä tässäkään kovin tarkkaa silmää.
Täälläkin on hupussa Farbenmixin täkyjä. Kärpässieniä, bambeja ja sydämiä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti