Perjantai-iltana lapset tulivat mummon ja ukon kanssa mökkireissulta. Kun pääsivät ovesta sisään, ei millään muulla ollut väliä kuin saapuneella postilla. Hellanteltut nimittäin tiesivät, että salaisilta askarteluystäviltä oli tullut muhkeat kuoret!
Toisessa kuoressa oli muun muassa tussipaketti, toisessa iso satsi hamahelmiä. Molemmissa oli vielä tarroja ja kiiltokuvia ja kaikkea muutakin ihanaa. Koska paketit avattiin heti paikalla eteisen matolla, en ole ihan varma mitä missäkin oikeastaan olikaan. Täytyy nyt vaan olla iloinen siitä, että meidän ipanat niin solidaarisesti jakavat kaiken keskenään, eli ei haittaa tippaakaan, vaikka toisessa oli määrällisesti enemmän ihanaa pikkusälää kuin toisessa. Hintahan näille lähetyksille on sovittu, joten sen suhteen ei mitään eroa olekaan.
Vaikka ilta oli jo pitkällä, piti lasten heti askarrella. Aatos, eli say-nimeltään Robo, tuunasi viehkon kukkaisrobotin paidan itselleen. Aatoshan toimii nykyään vain ohjelmoituna. Yhtenä yönäkin se aivan unenpöpperöisenä heräsi, huusi äidin sängyn viereen ja pyysi, että voisinko ohjelmoida hänelle yökkärin päälle. Tästä on kyllä äidille paljonkin apua, toimiipa tuokin jästipää edes jollain konstilla.
Vellamo, eli Lammas, väkersi sinnikkäästi helmitöitä pitkälle iltaan. Kaikki ystävät saavatkin nyt lahjoiksi hamasydämiä ja -tähtiä. Minusta on aika kivaa, että lapset antavat synttärilahjoina mielellään myös jonkun itse tekemänsä jutun, kuten just tuollaisen hamahelmihöpsötyksen (joihin joskus kyllä ollaan liimattu magneetit taakse) tai helminauhan tai muuta vastaavaa.
Juuri nyt lastenhuoneessa tuunataan pikkupöytää kiiltokuvakoristeilla, onneksi teipillä eikä liimalla. Teippi on meidän lasten paras lelu. Turhaan on tuhlattu kalliisiin Legoihin ja steinernukkeihin, kun töistä sosialisoitu teippirulla riittää huvitukseksi. Aina nää jutut ei ihan istu äidin sisustussilmään, mutta miten noita voisi kieltää!
Toisessa kuoressa oli muun muassa tussipaketti, toisessa iso satsi hamahelmiä. Molemmissa oli vielä tarroja ja kiiltokuvia ja kaikkea muutakin ihanaa. Koska paketit avattiin heti paikalla eteisen matolla, en ole ihan varma mitä missäkin oikeastaan olikaan. Täytyy nyt vaan olla iloinen siitä, että meidän ipanat niin solidaarisesti jakavat kaiken keskenään, eli ei haittaa tippaakaan, vaikka toisessa oli määrällisesti enemmän ihanaa pikkusälää kuin toisessa. Hintahan näille lähetyksille on sovittu, joten sen suhteen ei mitään eroa olekaan.
Vaikka ilta oli jo pitkällä, piti lasten heti askarrella. Aatos, eli say-nimeltään Robo, tuunasi viehkon kukkaisrobotin paidan itselleen. Aatoshan toimii nykyään vain ohjelmoituna. Yhtenä yönäkin se aivan unenpöpperöisenä heräsi, huusi äidin sängyn viereen ja pyysi, että voisinko ohjelmoida hänelle yökkärin päälle. Tästä on kyllä äidille paljonkin apua, toimiipa tuokin jästipää edes jollain konstilla.
Vellamo, eli Lammas, väkersi sinnikkäästi helmitöitä pitkälle iltaan. Kaikki ystävät saavatkin nyt lahjoiksi hamasydämiä ja -tähtiä. Minusta on aika kivaa, että lapset antavat synttärilahjoina mielellään myös jonkun itse tekemänsä jutun, kuten just tuollaisen hamahelmihöpsötyksen (joihin joskus kyllä ollaan liimattu magneetit taakse) tai helminauhan tai muuta vastaavaa.
Juuri nyt lastenhuoneessa tuunataan pikkupöytää kiiltokuvakoristeilla, onneksi teipillä eikä liimalla. Teippi on meidän lasten paras lelu. Turhaan on tuhlattu kalliisiin Legoihin ja steinernukkeihin, kun töistä sosialisoitu teippirulla riittää huvitukseksi. Aina nää jutut ei ihan istu äidin sisustussilmään, mutta miten noita voisi kieltää!
1 kommentti:
Kiva kun helmet oli mieluisia. Mietittiin niitä pitkään otetaanko vai ei. Meillä ovat kuitenkin mieluisia. Ja kepillä pitää jäätä kokeilla :)
Lähetä kommentti