torstai 10. heinäkuuta 2008

Kuola valuu!




Postipoika kävi tänään erikseen illalla tuomassa tilaamani tapetit, jotka ovat ehkä hitusen vaaleammat kuin olin kuvitellut, mutta silti vallan ihanat! Yllättävän moni (yleensä miespuolinen) on sanonut, ettei tässä hankintajärjestyksessäni ole mitää järkeä. Pah, sanon minä! Koko talon suunnittelu alkoi siitä, että mietin jouluvaloille sopivia paikkoja. Sen rinnalla yksi tapetin ostaminen kellarin kaivamisen aikoihin on melko kohtuullista.


Mutta tiedättekös miten uskomaton mäihä sen tapetin kanssa oikein kävi! Minähän siis ostin sen heti paikalla, koska sen hinta oli pudonnut. Tällä viikolla pakettia odotellessani hinta oli pudonnut taas, nyt puoleen alkuperäisestä! Olin vähän närkästynytkin, koska ei se minusta vieläkään ihan mikään turhan edullinen ollut, ja harkitsin jo, että jättäisin koko paketin lunastamatta ja tilaisin uudestaan halvalla. Mutta kuulkaas, Ashleyn täti se oli aavistanut aikeeni, ja lasku tuli sillä pienemmällä summalla, vaikka siis tilasin suuremmalla! Kyllä hymyilyttää!



No aamupäivällä postimies Pate oli jo pudottanut luukusta Laura Ashleyn katalogin. Se on ihan liian koukeroinen ja konstaileva minun makuuni noin niinku oikeesti, mutta jostain syystä sitä on hekumallista selailla. Jotain ylimaallisen ihania juttuja siellä kuitenkin on, jos hinnastoa ei ota kovin vakavasti. Tässäpä muutama herkkupala purtavaksi:

Kuka tykkää pilkuista? MINÄ, MINÄ, MINÄ!
Ajatelkaa nyt joulun alla tuota torkkupeittoa valkoisen sohvan käsinojalla (meillä muuten ei ole nykyään sohvaa lainkaan). Ja tuota vaaleanpunaista pilkkumattoa kodinhoitohuoneen beigevalkoruudullisella lattialla (luonnollisesti meille sellainen tulee). No, se ei ehkä olisi niin käytännöllinen kuitenkaan siinä, mutta ah, niin suloinen! Ja nuo tuolit nyt vaan OVAT!

Myös puutarhajuhliin voi varustautua pilkuilla.




Tällainen kirjoituskone meillä on. Ihan samalta meidän työhuone ei kuitenkaan näytä.

Ai että on kivaa, kun on tyttö sekä poika! Ja on ihanaa, kun pojillekin joku tekee tuollaisia kivoja juttuja, eikä pelkkiä spydärimiehiä.

Osaiskohan sitä tehdä itse mattoon tuollaisen tilkkureunan, kuten tuossa alemmassa matossa? Saan adoptoida äitini kangaspuut kellarin askarteluhuoneeseen. Voisi paukuttaa itse kunnon räsymaton ja sitten pistellä tilkkureunat sävy sävyyn. Aika ihana ajatus.

Näitäkin tapetteja haluaisin... Luullakseni mieheni ei. Meillä ei ihan maut kohtaa aina. Yhtenä päivänä se sanoi aika tuskastuneeseen sävyyn, että siitä sitten tulee meidän kaikkien koti eikä mikään satumaa. Juu juu, toki toki.

Ehkä täytyy tyytyä ihan vaan torkkupeittolobbariksi. Se saattaa onnistuakin.

1 kommentti:

Nomppis kirjoitti...

Täällä olis sulle jotakin http://nomppis.vuodatus.net/blog/1415933
:)