perjantai 31. lokakuuta 2008

Töttöröö!


Nyt se kone sitten surraa tällasta joulukrääsää. Nää on vielä nopeampi tehdä kuin sukat! Ainoa hidas hetki on tuon pitsin räpeltäminen yläreunaan, koska se reuna on kaareva eikä suora, mutta sekin menee kuitenkin varsin nopsasti. Tai siis sillä edellytyksellä, että lanka ei lopu kesken, tai tee sykkyrää, tai jotain, mitä siis joka kerta kuitenkin käy.


Näissäpä onkin tällanen yllärikangas. Ei ihan joka valossa näykään, millaiset kuviot niissä oikein onkaan. Tämä tuli siinä edellisessä pilkullisten ja raidallisten paketissa, eli tötteröitä luultavasti on tiedossa samoissa romanttisissa sävyissä pilvin pimein. Vähän meni pikkupitsit vinksalleen tossa etummaisessa, mutta ei meillä nyt niin tarkkoja olla.


torstai 30. lokakuuta 2008

SIKA

Joulupöydän persoonani:

Ideakeittiön jouluruokatesti: olen joulukinkku

Olen joulukinkku
Olen joulun tukipylväs ja turva

Tee sinäkin
Ideakeittiön jouluruokatesti


Niin ne väittää, ettei kuulemma tarkoteta ulkonäköäni enkä ehkä muutenkaan ole ihan sika. Mutta toisaalta sanovat, että olen tasanen ja rauhallinen. Uskokaa vaan. Kinkku on kyllä siinä mielessä metka juttu, etten voisi kuvitellakaan sitä syöväni. Mutta kyllä se silti tosiaan joulupöytään kuuluu.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Sukkaa pukkaa



Näistä se villitys on nyt sitten lähtenyt, tiedä sit mihin sfääreihin tässä vielä joudutaan. Näitä on ihana tehdä! Kaikista puuttuu vielä roikottelunauhat kylläkin. Jostain syystä sitä en saa millään tehtyä. Ehkä se on liian tarkkaa näperrystä nyt sitten, kun muuten noi voi vain surautella. Näissä ei nyt oikeastaan ole mitään valmista kaavaa, koska en jaksanut piirtää mitään valmista. Sukka kuin sukka, ei kai ne kauheasti toisistaan poikkea. Kooltaan varmaan kuitenkin samaa luokkaa kuin Lämmin joulu -kirjan tai Tildan joulusukat.

Tässä vielä lähikuvaa yläosista. Pilkkuja kolmessa koossa, raitaa kolmessa värissä, pitsiä valkoisena ja vaaleanpunaisena. Kyllä se tässä alkaa hahmottua se meidän joulun värimaailma... Tosin näiden sukkien lopullinen sijoituspaikka voi kyllä olla jossain ihan muualla.



tiistai 28. lokakuuta 2008

Joulupesä




Olen tiukasti sitä mieltä, että joulun valmistelut voi hyvin jo aloittaa (juhannuksena). Jos muuten ei kehtaa, niin aina voi sanoa, että käsitöihin menee niin kauan aikaa, että on parempi jo valmistautua. Ei kyllä kannata kauheasti mainostaa samalla, että yhden joulusukan päräyttää valmiiksi yhtä nopeasti kuin punakuono pukkia kiidättää, muuten kärsii uskottavuus. Sukka se muuten taitaa olla meillä tämän joulun suuri innovaatio. Pilkullinen, raidallinen, pitsillä koristeltu sukka. Että sukulaiset osaa nyt olla ostamatta joulusukkia, niitä on täällä jaossa yllin kyllin.

Tuossa päivänä eräänä katselin yhden vanhemman naisen sinänsä ihan kunnioitettavaa joulukangasvarastoa. Oli punaista, vihreää ja tummaa sinistä, vähän kimmellystä, mistelinoksia ja pieniä käpyjä ja kulkusia. Siis ihan tätä perinteistä linjaa. En taida olla ainoa, jonka mielestä sellaiset kankaat ovat valtavan synkkiä ja tunkkaisia? Vai onko tässä vaan niin orientoitunut tildailuun, että joulunkin pitää olla vähän vaaleanpunainen, paljolti valkoinen, pikkasen kultainen, ja jonkin verran ruskea? Pilkullinen. Raidallinen. Ruudullinen. Ruusullinen. Olen suunnitellut myyväni jotain kivaa blingblingiä joulumyyjäisissä, ja kun mietin sitä perinteistä joulukangaskasaa, totesin, etten ainakaan itse ostaisi mitään sellaista kotiini. Vaikka työt olisi kuinka nätisti tehtyjä, en kaipaa yhtää niitä pimeitä sävyjä. Lapsuus niistä tulee kyllä mieleen, mutta silti ei.

Eli mitä tekee nainen, joka näin monisanaisesti morkkaa ihan vieraan ihmisen kankaat? No ostaa parempia tietenkin! Kai sitä nyt joku syy pitää olla siihen, että viitsii taas laittaa rahaa kankaisiin. Ja mitä se sit osti tällä kertaa? No sitä samaa ku ennenkin, eri väreissä vaan.

Ensimmäinen annos on tällainen hienohelman hillitty pino. Näitä samoja pilkkuja ja raitoja onkin hyllyssä jo raikkaissa pastellisävyissä, pirteissä punaisissa sekä suklaisen ruskeissa väreissä. Nämä ovat just nyt kaikkein ihanimmat.


Ja koska siitä punaisesta pinosta puuttui vielä valkopohjainen pallokangas, piti se tilata myös. Mikä kauhea etikettimoka se olisikaan, jos pinosta puuttuisi näinkin olennainen osa! Mutta tässä se nyt on kaikessa kepeydessään. Koska PeeKaa teki tarjouksen, josta en kertakaikkiaan voinut kieltäytyä, sain nuo eriväriset langat samaan syssyyn. Tämä on nyt sitten se joulun tonttutyttömäisempi puoli, vähän vilkkaampi ja vallattomampi kuin tuo ylempi.


Mutta onhan teitä muitakin, kangasfriikkejä, jotka eivät raaski kankaita käyttää? Eikös olekin? Onhan ne kankaat tosi ihania ihan vaan hyllyssäkin, vai mitä? Ja eikös sekin ole suurta luovuuttaa, että ihan vaan miettii, mitä kaikkea sitä voisi itse tehdä, jos vaan oisi aikaa, jaksamista, tilaa, jos vain osaisi.

Tai mitäs jos vain tekisi.


keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Joulu se tulla jollottaa

...ja hyvä niin! Jouluinen tildaystävänikin on näköjään samaa mieltä, sillä yllärikuoresta paljastui tällaisia aarteita! (Tällä kertaa muuten ei olekaan oma varjo kuvassa, vaan pällistelevien lasteni.)

Lisäherkkuja löytyy ihanissa joululehdissä, joista tuo ruotsinkielinen tuli Tilda-ystävältä, ja toisella palkitsin itse itseäni. On sellaset ettenkö sanoisi HURMAAVAT lukuelämykset.


Tohtori Tilda


Pääsinpäs kerran elämässäni oikein tosi hienoihin juhliin, kun sukulaiseni ja ystäväni väitteli itsensä tohtoriksi. Tein lahjaksi lääkärinuken, joka kaikessa tildamaisuudessaan muistuttaa sen verran erehdyttävästi tätä tuoretta tohtoria, että oikein rankkana päivänä sen voi iskeä vastaanottoon sijaiseksi. On sillä sentään oma stetoskooppi mukana. Tässä oli aika paljon työtä, koska yhdistelin useampaa eri kaavaa eri kirjoista. Meinasi tulla itkukin jo välillä, mutta ei sitä oikein viitsinyt keskenkään jättää. Lopputulokseen olen taas kerran vallan tyytyväinen!

Kaiken maailman pikkunäpertely on mieheni käsialaa. Stetoskoopin hän väänsi tollasesta rautalangasta ja parista puuhelmestä.


Nimikyltti toteutettiin mieheni työpaikalla. Ihmehomma siinäkin jollain. Kirjaimet ovat vain 2 millimetrin korkuisia.


Pupu puputti pitkäkorva punni



Pari töpöhäntää on taas väännetty, tosin ilman sitä häntää. Toinen lähti lasten kaverille 5-vuotislahjaksi ja toinen Tilda-vaihdossa Auringonmurulle (pääsikö se koskaan perille, sitä tarina ei kerro). Huomasin, että puput saavat meillä lähes aina samanlaiset vaatteet. Ruskeaa ruutua ja sen parina vaaleanpunaista. Sitten vähän mielialasta riippuen jotain hörhelöä tahi ei. Pikku-Venlan pupunen sai kuitenkin keijun siivet selkäänsä. Takana on muuten laukku, jonka minulle vaihdossa teki Beth. Siinä kulkee nykyään kaikki käsityöroina vaateompelukurssille.



keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Salainen ystävä yllätti


Edellinen Salainen Tilda-ystävä meni loppuvaiheissa ohi vähän vähillä raportoinneilla, koska kamerani ei tykännyt minusta ja meni piiloon. Silloinen ystäväni oli Hannis, jolta sain aivan uskomattoman ihania ylläreitä. Itse lähetin postia Maisalle ja Ellille.

Nyt on sitten alkanut uusi kierrossa, Tilda-ystävien joulunodotteluvaihto. Minä sainkin jo tonttupostia! Aika herkullinen pilkkupaketti, vai mitä!



Ja sisällä oli suloisia nappeja (jotka luultavasti päätyvät Vempulan uuteen mekkoon), Tildan joulunauha ja superherkkistä vaaleanpunaista pitsiä. Itse asiassa sekin taitaa päätyä mekkoon.

Taas tää on jännää!

Ahkeran tytön päivityspläjäys

On tässä kuulkaas rehkitty! Aloitin vaateompelukurssin, jossa kapinallisesti tein ensimmäiseksi kassin. Sitten asetuin kiltisti ruotuun ja ompelin tyttärelle mekon. Kankaita oli vähän vähemmän kuin ohjeessa ehdotettiin, mutta olen muutenkin pyrkinyt suhtautumaan aika joustavasti kaikkiin kaavoihin sun muihin. Mitä sitä niihin kangistumaan! Arvatkaa pitikö tuohon eteen tulla tollasta kaistaletta? Se nyt kuitenkin sopii siihen tosi kivasti. Ihana siitä tuli! On piilovetskarit ja kaikki.
Molemmat kankaat ovat Stenzon finecordia. Tuossa vihreässä kankaassa on brodeerattuja kukkasia, ja osa kukista on tehty ruskean kankaan kukkasista. Aika ihanasti. Omakehu haiskahtaa melkoisesti, mutta on se tyttönenkin tyytyväinen. Sanoi, että KAIKKI olivat kerhossa ihastelleet, että onpa kaunis mekko.
"Ja mä sanoin KAIKILLE, että äiti teki sen!"
Hyyyvä tyttö.