Loruja tarjolla

Kai tässä pitäisi vähän yllätystä pitää yllä, mutta ei ole meikäläisestä sellaiseen. STiY ja joulukalenterivaihto vievät kaikki salaperäisyysvoimani niin totaalisesti, että muiden vaihtojen tekeleet täytyy paljastaa heti paikalla.

Nyt siis on kyseessä tildamaisten lorukorttien vaihto. Apinoin itse itseäni, eli käytin samaa ideaa kuin pari viikkoa sitten tehdyssä synttärilahjassa. Silloin ei hermo riittänyt runojen kirjoittamiseen, mutta tämä siellä takapuolella oli:

Tällainen nivaska nyt sitten lähtee minulta maailmalle. Kaksi noista on sinisiä. Ihmeellinen on kameroiden maailma.

Oikeastaan niistä edellisistä suosikkini oli housukortti, mutta siinä on liian vähän sitä Tildaa. Sen runoksi olin valinnut Elina Karjalaisen loistavat säkeet:

"Tuossapa istuu Jaska!
Housuissa on, housuissa on,
uskokaapa vaikka -
housuissa on paikka!"

Eipä ole tuohon paljoa lisättävää. Yllätyksellisempää lyriikkaa en tainnut koskaan kirjallisuuden laitoksella opiskellessani tavata.

Kesäkeittiön kaunistukseksi

Tähän sain inspiraation Greengaten mallistosta (sivut 14-15 tuolta linkistä). Niillä on vähän hempeämmät värit, mutta kivat nuo on minullakin.

Oli muuten eka kerta kun tein tuollaisen kanttireunuksen. Ei meinannut millään järki riittää kulmissa, mutta on se nyt kiinni jotenkin. Ehkä seuraavalla kerralla sitten älyä on enemmän.

Onnea Aatu!

Koska olen ottanut asiakseni väsätä mahdollisimman monet synttärilahjat itse, päädyin tällä kertaa hernepusseihin. Aatu siis täyttää neljä vuotta, ja meidän omat 4-vuotiaat ipanat testasivat pussit ja havaitsivat hyviksi. Niillä saa aikaan jopa jonkin asteen joukkohysteriaa, kun tarpeeksi viskoo.

Olisin halunnut nähdä vähän enemmänkin vaivaa näiden kanssa, mutta minulla ei ole oikeastaan mitään poikamaisia kankaita. Tai siis heti noiden jälkeen löysin Marimekon autokankaita sekä sinisenä että valkoisena, mutta herneet loppui jo. On tää köyhää.

Kesäkranssi

Tämän kanssa poltin päreeni, ei kun siis sormeni, kun tuikkasin kuumaliimaa vähän suurpiirteisesti sinne sun tänne. Tämä on äidilleni, joka tykkää värikkäistä jutuista. Äiti täytti eilen jotain 25 vuotta vai olikse 96. --> Jotain siltä väliltä.

Kun noista ei aina voi mennä ihan takuuseen, niin kyllä se alalaidan hurjapää on etana. Sen yläpuolella on kukkanen ja sitten on sudenkorento. Ylhäällä olevat keltavihreät on sit vissiin kiivilintuja, ja kukkaset te tunnistattekin minua paremmin. Ei oo tuo meikäläisen herbaario viime aikoina oikein laajentunu. 

Kranssipohjan teki äiti ihan itse. Näppärää tällainen lahjominen, kun vaan ottaa sankarin luota ajoissa jonkun minkä tahansa esineen ja tuunaa sen sitten mielensä mukaan. Käy halvaksikin ja siitähän se sankari varmaan tykkää, kun on kerran tullut hankkineeksi sen jonkun. 

 

Sydänystäväni, aikuinen nainen...

Rakkain, pöljin, hauskin ja omituisin ystäväni Jaana on minua puoli vuotta vanhempi. Jaana vanhenee aina juuri ennen juhannusta, kun taas minä juuri ennen joulua. Viime vuosi meni kauhean kriisin kourissa, mutta nyt olemme seesteisiä aikuisia, emmekä toki enää lainkaan hupsuttele. Täytämme tänä vuonna 31 vuotta. Jaana täyttää tänään. Eilen tein Jaanalle kesäkassin. Se on aika ihq.Tässä kassi edestä ja takaa, kun minusta se on olennaisesti erilainen eri puolilta.

Kurkkaa nyt jo siihen lorupussiin!!!

Eli kireä tunnelma jatkuu... Mutta pussi on valmis. Eniten meni aikaa, kun silitin ja ompelin kangaskaistaleesta nauhaa, ja heti sen jälkeen tietenkin löysin sopivan satiininauhan, jonka siis tuohon laitoinkin. Tuo tilkkumainen kangas on mielestäni aika kiva lorupussiin. Vuorina on keltaista pallokangasta, mutta en nyt sitten osannut kuvata niin, että se näkyisi. Pussin suulta se kyllä nätisti pilkottaa.

Tässä se luomus nyt sitten retkottaa, tyhjänä ja täytenä. Olisi kaivannut jonkun kuvan tuohon keskelle, mutta ei tässä nyt ihan ihmeisiin sentään revetä.

Liru laru loru, moni turha poru ratki riidaksi muuttuu

Ehkä lievää kireyttä ilmassa näiden askartelujen aikaan, mutta toivottavasti lahjan saaja ei saa lorukorttien mukana näitä ankeita viboja. Ystäväperheen Kerttu siis täyttää 4 vuotta, ja suurin odotuksin lähdin lorupussia tekemään. Pussi on vielä ajatuksen tasolla, mutta kai sitä ehtii parissa tunnissa yhden sellaisen ommella. Se varsinainen sisällöntuotanto olikin sitten yhtä suoltamista. Luulin olevani tosi nokkela ja näppärä, mutta inspiraatio kompastui omiin jalkoihinsa heti alkuun. Valitsin runot Kirsi Kunnaksen, Elina Karjalaisen ja Leena Ravantin kirjoista, eli niissä ei ole mitään vikaa. Sen sijaan korttien toteutus tökki alusta pitäen, ja korkealentoinen tavoitteeni kahdestakymmenestä kortista typistyi yhdeksään korttiin. Lapsista nuo ovat kuitenkin tosi kivoja, eli kai sitä voi olettaa Kertunkin niistä tykkäävän. Kun nyt vielä sen penteleen pussukan saisi tehtyä, niin ei tarvitsisi ajella Prisman kautta juhlimaan.

Jaahas, kuvatkin on vähän epätarkkoja taas. Niissä on siis kovasti Tildaa taas. Tarkoitus oli kirjoittaa ne runotkin tänne, koska korteissa ne ovat takapuolella, mutta en kertakaikkiaan saanut kuvia ja tekstejä asettumaan aloilleen. Ehkä pieni anarkistinen asenne sopiikin tähän projektiin, mutta juuri tässä vaiheessa se ilmenee siten, että jätän teidät tyystin ilman runoja. Ja kuitenkin tarjoilen nuo kuvat!
Buhahahaaaa!

Salainen ystävä lähestyi postitse

Ensimmäinen kirje salaiselta Tilda-ystävältä tuli tänään! Kiitos, kiitos! Tässähän saa joka päivä näköjään jotain ihanaa postiluukusta. Nyt tuli kangaspalanen (vieläpä yhtä lempparikuosiani) sekä iki-ihania leivosnappeja, joita en ole raaskinut itse ostaa.

Tämä vaihteleminen on aivan äärettömän jännää! Ihanaa, että aikuisilta ihmisiltä löytyy näin paljon leikkimieltä. Ainoa ongelma on se, että miten ihmeessä saan suuni pidettyä supussa omista lähetyksistäni.

Kiitos Johku!

No niin, kuten arvelinkin, sain itsellenikin fantastisia herkkuja vaihdossa. Nämä suloisuudet minulle lähetti Johku, jolla saattaa olla blogi, mutta en sitä löytänyt. Kiitos tosi paljon! Näitä lapsetkin ihastelivat ja halusivat sinulle lähettää jotain "muumiasiaa".