sunnuntai 23. elokuuta 2009

Hirveetä räveltämistä


Äitiä taas hörhöttää. Meillä on ihanat isin, eiku siis joulupukin tekemät linnat prinsessoille ja ritareille. Niissä on kuitenkin liian vähän asukkaita. Kummassakin häärää pääosin pikkurillin mittainen Ruupu, steinerkoulun myyjäisistä ostettu pieni vauvanukke, jolla on virkattu kehtokin. Tänään tää äiti sit päätti olla Hyvä Äiti ja otti esille Pehmeät nuket -kirjan ja luuli tekevänsä iltapuhteena muutaman uuden kansalaisen. Ajat sitten olen Kirjokannasta hankkinut hyvää nukketrikoota. Nukkekotinuken ohje näytti tosi yksinkertaiselta (suunnilleen tällasen se ohje on: tee solmut kankaan kulmiin, leikkaa pari kangaspalaa vaatteiksi ja ompele ne nuken päälle). Kaiken siis piti tapahtua helposti ja sujuvasti.

No just joo! Kauhee homma pienessä rimpulassa! Yhen sain valmiiksi tunnissa, enkä ihan senkään syvintä olemusta tavoittanut. Tukka oli pahin. Tuollainen rypyläinen villalanka ei meinannut millään mennä nukkekankaan läpi, mutta sovitaan nyt sit vaikka niin, että ihan tarkotuksella se on tollanen pörröpää. Jalkojen pituuserolle en keksi mitään hyvää selitystä. Kyllä ne vielä hetki sitten oli ihan tasaset...

Erehdyttävästi toi tuo mieleen Stephen Kingin kauheimmat klovnihahmot, mutta lastenhuoneessa se on urhea ritari. Pitäis kai olla tyytyväinen vaan, kun lapsista se on niin älyttömän ihana. Eihän miun sillä tarttekaan leikkiä.

Lisäys: sen nimi on Räjäytysmatto.

Ei kommentteja: