Purkautumista

Eilen oli hetki, kun meinasin myydä kaikki koneeni pois ja lopettaa kaiken ompelemisen ikuisiksi ajoiksi. Kokeilin kuitenkin vielä kerran, ja tällainen sieltä sitten syntyi.

Nepit vielä puuttuu, täytyy niitä kohdistaa jossain vaiheessa, kun on tosi tarkka olo. Body on bambujoustista, joka sitten venyy ja paukkuu joka suuntaan. Ongelmaksi koitui lähinnä kanttauksen leikkaaminen, kun neulos rullaantuu kummastakin suunnasta. Eka kerta menikin perusteellisesti pieleen (ja silloin ne myynti-ilmoitukset oli jo lähellä). Edes peitetikkikone ei kyennyt tekemään siistiä jälkeä, kun kantti oli kiemura kuin serpentiini. Eikä sitä riivatun ommelta saanut purettua millään ilveellä! Mutta sitten hetken huokailemisen jälkeen leikkasin koko systeemin irti, leikkasin reilusti leveämmän kanttauksen, ja sen sain sitten ommeltua nätisti.

Vitsi piilee siinä, että tähän saakka jokainen peitetikkikoneella ommeltu pätkä on purkautunut on suunnilleen heti, kun olen vaatteen koneesta irrottanut. Langat lähtevät karkuun tosi helposti. Parhaimmillaan peitetikki näyttää tältä,

mutta ärsyttävimmillään tältä:

Eli ennen kuin huomasinkaan, raglansauman somiste oli jo karannut. Siinä vaiheessa vaate oli jo sen verran kasassa, etten voinut purkaa ja ommella sitä kokonaan uudestaan, enkä oikein muutenkaan pelastaa. Koska tämä oli vielä lähinnä kokeilu, ompelin sitten siihen päälle sen verran kuin pystyin. Täytyy siis keskittyä päättelypuuhiin joka ikisessä välissä, eikä vasta sitten kun työ on olevinaan valmis.

Joka tapauksessa syy noihin raglansaumojen peitetikkaamiseen ei ole pelkästään se, että ne on kivat. Nurjalta puolelta sauma asettuu tosi littanaksi, eikä varmasti paina vauvaa.