Äiti on väsynyt ja yrittää olla tehokas.
Kaikki alkoi jo eilen, kun tein ihanan leipätaikinan, mutten muistanut panna hiivaa. Tai alkoi ehkä jo pari päivää sitten, kun jätin tyynesti vessan hanan valumaan, ja mietin, että kuuluupas pesukoneesta omituinen ääni.
Tänään kuitenkin yritin ommella, ja heti ekaksi mittasin resorin väärin. Sitä sitten leikattiin uudestaan ja ommeltiin kiinni noihin ruskeisiin puolipotkareihin. Oikein hyvin meni, paitsi että se resori oli väärin päin. Siis saumat ulkopuolella. No, sit leikattiin taas. Niissä on nyt sitten vähän kapeampi resori kuin keltaisissa.
Yritin vieläkin olla puuhakas ja ryhdyin nepittämään aiemmin tehtyä bambubodya. Otin oikein valmiin kietaisubodyn malliksi. Heti ekan nepin iskin siihen väärin päin. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt on aika keskittyä lähinnä maidontuotantoon.
Puolipotkarit on Myllymuksujen bambujoustista. Kaavat on jostain Ottobresta. Kokomerkinnät on taas yhtä salatiedettä, sillä nuo on olevinaan kokoa 62, ja luulin ommelleeni ne ilman saumanvaroja ja muutenkin vähän niukoiksi, mutta ne ovat kuitenkin huikeasti suuremmat kuin valmiit 68-senttiset (vertailukohtana ainakin PO.P ja Åhléns). Käytetään sit joskus keväällä. Saan siihen mennessä ehkä revittyä siitä bambubodysta sen nepinkin irti.
6 kommenttia:
Voih, kun kuulostaa tutulle x). Kyllä tuokin oneksi ohi menee :). Anna itsellesi aikaa ;)
Luin tään miehellekkiin ja se sano et toihan vois olla siun päivä X)
voi ei :-D Kuulostaa myös ihan miun päivältä, vaikka pari kuukautta on ollu maidontuotantokin jo hiipumaan päin... Mutta hei, ei se oo vaarallista! Jaksamista ja nähdään kun tässä härdellissä kummallakin löytyy sopiva hetki <3
Huojentavaa kuulla, että muilla on samaa vaivaa. Maidontuotannossa on se hyvä puoli, että kroppa tuottaa oksitosiinia, joka yhden lähteen mukaan "auttaa äitiä sietämään yksitoikkoisia tehtäviä". Se hermokin palaa yllättävän harvoin nyt sitten.
Täällä myös yhden sinappitehtaan ja yhden tuittupäisen 2-v:n äiti kokee ihan samanmoisia hetkiä. Aina ei vaan kertakaikkiaan suju ompelut eikä niin mikään muukaan. Ja mikä siinä on, että vaikka huomaa, ettei tuu mitään, niin ei vaan osaa lopettaa...
Voimahaleja meille kaikille hajamielisyyden, kärsimättömyyden ja unettomuuden kanssa painiskeleville :)
Sinulle olis tunnustus mun blogissa ;)
Lähetä kommentti