Tulihan se sieltä se kauan kaivattu velourhaalari. Aluksi suunnittelin vuorittavani tämän kokonaan, mutta päädyin kuitenkin ompelemaan vuorin pelkkään huppuun. Oikein hyvä. Tämä piti tehdä sillee ihan nopeesti vaan. Niinpä ompelin ensin vetoketjun takasaumaan. Ihmettelin vaan, että miten tää niin kummalta tuntuu. Jossain muissakin kohdissa sai purkaa ihan urakalla, eli ei tää nyt ihan sillee nopeesti vaan syntyny, mutta melko sutjakkaasti kuitenkin.
Oh my god, they killed Kenny!!!
Kaava on löytö menneiltä vuosikymmeniltä. Vähän muokkasin, ni johan tuli ihan liian iso.
4 kommenttia:
Hei!
Blogissani on sinulle jotain aurinkoista!
http://vupii.blogspot.com/2010/05/aurinkoinen-tunnustus.html
Käy katsomassa :)
IHana haalari !
vetoketju takasaumassa vois ollakin ihan kätevä, jos vauva vaikka nukahtaa kantoliinaan niin sais riisuttua siinä niinku melkein liinassa. kuulostaa ihan mun ompeluprojekteilta, mekko pitäis syntyä vartissa, mulla menee kolme ja puoli tuntia, joista pari tuntia purkamiseen :P sitä kun on aina liian kiire tehdä hommaa kunnolla ja kattoa mitä on tekemässä, mut koskaan ei oo liian kiire tehdä sitä kahteen kertaan =)
Kiva haalari tuli! Ja tuo Kenny-yhteneväisyys on ihan autenttinen!
Ihana haalari!
Minä sain myös äiteeltä tuollaisia vanhoja kaava-arkkeja, niistä löytyy melkoisia helmiä!
Lähetä kommentti