Pihi. Itara. Saituri. Penninvenyttäjä.

Tulihan se helle! Tätä on odotettu, koska se oli sellainen riittävän hyvä syy lähteä kangaskauppaan. Eihän meillä ole kuin kuutiollinen kankaita, mutta ne on kaikki talvikankaita. Tai ainakin kevät- tai syksykankaita. Tein pikavisiitin Eurokankaaseen ja parkkeerasin siellä itseni palalaarin ääreen. Olipas vaihteeksi mukavia puuvillapopliineja! Tänään olin sitten ahkera ja pyyhin pölyt ompelukoneen ja saumurin päältä (ihan kirjaimellisesti, ne nimittäin ovat helmikuusta lähtien pölyttyneet ruokapöydän alla, eivätkä olleet kovin siistit), ja tällaista syntyi. Ja ihan älyttömän halvalla! Kyllä kannattaa ostaa kauheasti kankaita, siinä säästää!

Aatokselle ohuet kesäpöksyt. Nämä näyttävät ehkä mustavalkoisilta, mutta totuuden nimissä ne ovat ruskeavalkoiset. Takapuolella on vielä enemmän kukkasia. Jostain syystä kaupassa poikien kesähousut ovat kauhean paksuja ja jäykkiä, mutta nämä ovat nyt todella ohuet ja ilmavat. Housut painavat 45 grammaa. Ne oli pakko punnita, koska kankaat myytiin kilohintaan, ja halusin tietää paljonko nämä maksoivat. Kuulkaas, nämä ovat niinkin kalliit kuin 1,12 e. Arvotavaraa.

Vellamo sai aivan yhtä ohuen paidan. Tykkään näistä raglanhihaisista paidoista, mutta onnistuin tämänkin kohdalla kiinnittämään ensimmäisen hihan aluksi väärälle puolelle. Jotenkin tämä meikäläisen ompelu-ura on sellaista jatkuvaa purkamista... Tämän kangas maksoi ehkä 2,5 euroa, en sentään ole laskenut mukaan langan menekkiä ja sähkönkulutusta.

Lykkäsin niihin vielä pätkät Tilda-nauhaa, jotta lapset tietää kummalle puolelle tulee kinkku ja kummalle napa.

Tämä samettipaita oli siis kadoksissa, ja sen tein jo joskus kevättalvella. Tällekin tuli hintaa vain pari euroa. Tämän kaava on jostain Ottobresta, kun taas tuo ylempi vihreä kukkapaita on Juju-kirjan kaavalla tehty. Jujun kaava on parempi.

Hihoissa on polvekenauhaa, koska Vellamo toivoi pitsejä ja hörhylöitä. Ei se paljon tämän hintaa nostanut.

Äitin päivä

Meidän äiti juhli pyöreää kuuttakymppiä ja minä sain tehdä kakut. Tein kaksi noin 30 hengen voileipäkakkua (tietysti, koska juhlijoita oli 14), hillittömän laarin perunasalaattia ja mehevän täytekakun. Kukaan ei ole kyllä tehnyt niin vinoa kakkua koskaan! Pursottelin kermatkin vähän sillee boheemisti, mutta lasten mielestä se oli kaunein kakku maailmassa. Se oli kuulemma tosi hyvää. Itse ehdin siitä maistaa kaksi lusikallista, kun iski oikein kunnon raskausajan ähky. Kun olo helpotti, kakku oli jo loppu.

Kalakakussa oli pääasiassa savulohta. Ihan järkyttävän hyvää!

Texmex-kakussa oli broileria ja maissia sisällä, päällä itse tehtyä guacamolea. Joskus muinoin lähetin tällaisen ohjeen Pirkka-lehteen johonkin kakkukilpailuun, mutten tietenkään voittanut mitään. Nyt niillä kuitenkin on sellainen reseptipalveluissaan. Oisinkohan mie ollut oikein Pirkan ruokatoimittajan muusa?

Täytekakussa oli valkosuklaamoussea ja lakkamoussea sisällä. Kinuski ehti mennä vähän hankalasti leikattavaksi, mutta hyvin sitä söi. Oli kyllä tarkoitus tehdä äitille sellainen maailman upein kakku, mutta siitä tuli nyt sellainen kömpelömpi versio. Onneksi äitien mielestä lasten käsityöt on aina maailman ihanimpia...

Sain tällasen!

Ja nyt vasta huomasin, vaikka se oli jaossa jo kuukausia sitten. Niin tehokkaasti pysyin koko kevään sohvan pohjalla, etten ole edes lempiblogejani seurannut. Ja se on kuulkaas tämä ämmä silloin tosi kipeä, jos ei kykene istumaan tietokoneen äärellä! Onneksi se vaihe on ohi, nykyään on jo ihan kivaa olla raskaana. 

Tekisi mieli jakaa tätä eteenpäin vaikka minne, mutta kun ei tässä nyt ole kärryillä, että kellä jo mitäkin on, niin tyydyn jakamaan hyvää mieltä ylenpalttisesti joka suuntaan (joo joo, nyt ne kaikki livetutut natisee, että akkahan on kuin pistetty sika hormonikäryissään, mutta en anna sen häiritä, koska MINULLA ON HYVÄN MIELEN BLOGI JA TEILLÄ EI!!!)

Niin että kiitos Miku!!!

Sekalaisia tuotoksia keväältä

Koska vietin pari kuukautta vessassa oksentelemassa tai sairaalassa oksentelua välttelemässä, en ehinyt paljoakaan ommella. Sitä ennen tein kuitenkin itselleni paidan, joka onneksi venyy äitiyspaidaksi!
Ja siis valokuvaustaidotkaa eivät ole ehtineet muuttua olennaisesti sitten viime näkemän... Nuo rypyt kuitenkin oikeastaan kuuluvat asiaan, koska kangas on ihanaa Nanson viskoosineulosta, joka asettuu sileästi vain päälle.

Nämä rypyt sen sijaan kuuluvat asiaan, sitä poimutettiin kuulkaas kauan ja hartaasti oikeaan kohtaan. En ole ehtinyt vielä viimeistellä hihansuita ja helmaa, enkä ehdikään, koska tämä on suunnilleen ainoa paita, joka mahtuu päälle.

Tämä mekko on rypyssä ihan vaan siksi, että revin sen just äsken kaapista kuvattavaksi. Kangas on ihanaa vakosamettia, mikä ei kyllä tästä kuvasta käy ilmi, ja kaava on Gyntherin Ompele lapselle -kirjasta. On muuten aika hyvin piilotettu ne kaavat niihin epämääräisiin viivoihin siinä kirjassa... Ja sitten tuossa on tuo "välipala", joka venyi eri tahtiin ylä- ja alakappaleisen kanssa! Kiinnitin sitä ainakin kolme kertaa, ja sitten sai riittää. Mutta tytölle tämä on mieluinen, koska siinä on taskutkin. Oih! Tein muuten keväällä toisenkin ihanan vakosamettivaatteen Tyllelle, mutta en löydä sitä mistään!

Sitten ihan tässä männäviikolla tein pienet taulut lasten kavereille synttärilahjoiksi. Näistä tuli aika kivat, vaikka vihreäpohjaisessa ei lintu oikein erotukaan yhtä kivasti kuin toisessa.

Kohtu

Sain Riitta-tädiltä ankarat moitteet siitä, etten ole vaivautunut tekemään tänne yhtään mitään. Olen kuitenkin viime kuukaudet pyörinyt oman napani ympärillä, ja jonkun toisenkin. Kumpi se nyt sitten on lähempänä, minun vai sinun napa?