perjantai 14. elokuuta 2009

Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui?


No iha tällee vaa, eikä tee ees tiukkaa!


Bambua ja joustofroteeta ruokapöytään, olkaapa hyvät. Piti nimittäin kokeilla, miten tuosta saumurista saa asiallista tikkiä näihin kankaisiin, ja löytyihän se sieltä, kun vähän potki. Näihin sopii turpaansa rutistaa, jos bolognese valuu pitkin leukapieliä.

Ja sitten se lumppu. (Siis toi paita, en laita omaa kuvaa, vaikka joku, ehkä isoveli, ehti sitä jo odottaa.)
Kaava on taas Zoe, ei sitä hyvää viitti vaihtaa mihinkään. Mutta nyt on tehty se lopullinen ratkaisu: minullapa onkin
peitetikkikone!!! Ei enää taistelua kaksoisneulaa vastaan eikä manauksia lörpöttävien helmojen ja hihansuiden kanssa!


Näin nätisti se tottelee vähän hutilompaakin ompelijaa, joka ei ole jaksanut ihan älyttömän tarkkaan kuitenkaan tuota helmaa kääntää. Kokeilin kyllä yhteen hihaan sellaista tosi tarkkaan asettelua, ja jälki on mielettömän hienoa! Siihen kaiketi saa lisäosana sellaisen pikkuapulaisen, joka tekee sen tarkan homman miun puolesta.
Tässä on nyt muutama päivä kokeiltu yhtä sun toista, ja aina se vaan on mahtivekotin.
Oi tätä auvoa ja riemua!

Ompelin myös yhdet äitiyslegginsit, mutta kuka niitä saa mahtumaan kuvaan?

3 kommenttia:

Jenkku kirjoitti...

Voi vitsi, määkin haluan tuon koneen. Kovasti oon miehelle koittanut perustella, mutta ei se oo vielä lämmennyt. :D Paljon tuo sun kone makso?

Tuo sateen kaari kangas on ihanaa!

joska kirjoitti...

Hyvännäköinen paita, minä sitten tykkään kun hihat on yksiväriset ja etumus kuviollinen. Minulla on peitetikkisaumuri ja onhan se ihan eri ommella sillä kuin kaksoisneulalla. Vaikka tää mun kone onkin vähän ronkeli välillä.

Elvina kirjoitti...

Kiitokset arvon leidit! Itsekin tykkään tuosta Nanson kankaasta ja toi hihojen kangas osui väreiltään just oikeaan.

Kone maksoi pienellä alennuksella 590 euroa. On se sen arvoinen!