Murheenkryyni

Lapset tarvitsevat yksivärisiä paitoja, ja tämän yksivärisempään en kykene. Mutta on se bambujoustis sitten ihanaa! Kumpikin ipana on sovittanut paitaa, eivätkä olisi halunneet sitä lainkaan riisua, vaikka on hirveä helle.

Kaula-aukon resorin sauma meni väärään kohtaan, ja ompelukoneeni hylkii sitä riivatun kaksoisneulaa, eikä tee kaunista ommelta näin joustavalle kankaalle. Kyllä otti päähän, kun tällaista vartissa valmista saa kolme varttia purkaa ja kirota. Mutta tuo kaava, sama Zoe, on niin ihana! Se vallan itsestään pukeutuu lasteni päälle!

Paidan alla on tämän päivän kirppislöytö, suloinen 70-luvun lakana. Tytär tilasi siitä mekon ja poika pussihousut. Ja kas, maha pyrkii kuvaan myös.

Pötsin peitto

Syksyllä pitää jaksaa vielä kuusi viikkoa töissä ennen äitiyslomaa. Ilmeisesti asu työpaikalla on pakollinen, vaikkakin melko vapaa, mikä joka tapauksessa tämän nudistikesän jälkeen vaatii totuttelua. Tein siis tällaisen vakosamettihamosen opettajan asialliseksi vaatteeksi. Kaava on mukailtu Ottobre womanin 2/08 vähän omituisesta kaksikerroksisesta hameesta. Tuo vyötärön trikoo saisi olla vähän korkeampikin, mutta niillä ei vissiin ollutkaan näin kookasta mahaa mallinukkena.


Sivusaumassa on pätkäle Farbenmixin söpöä nauhaa.

Päähän ja jalkaan

Aatos tarvitsi oopperahousut, koska ollaan lähdössä Savonlinnaan katsomaan Seitsemää koiraveljestä. Herra sai valita kankaan ihan itse, ja tuollaiset hippipöksyt niistä sitten tuli. Kaava on taas sama Ottobren kaava, jolla noita kesähousuja on tehty aiemminkin, mutta nyt pidennetty ja vähän muotoiltukin versio.


Vellamo taas tarvitsi hatun ja tähän uhrattiin kahtakin Stenzon kangasta ja kunnon pätkä Tilda-nauhaa. Malli on Jujusta, ja kieltämättä älyttömän nopea toteuttaa. Jos kiristysnauhan virittelisi vähän jotenkin toisin, siitä saisi ihan oikeasti kääntöhatun, mutta kuka sitä ikinä jaksaisi räveltää? Tätä ei käännellä, koska laitoin nauhaan solmun avuksi vielä puuhelmen. Sitä paitsi meidän pinnessa käyttää sitä joka tapauksessa taatusti aina vaaleanpunainen puoli päällä, teki siitä miten päin tahansa heiteltävän. On se kyllä ihana. Ihan käsittämättömän söpö!

Turkoosit kehykset

Ompelukoneeni saa pian kohdata järven pohjan, kivenkolon tahi kaatopaikan. Ei sillä saa kaunista tikkiä trikooseen sitten millään, eikä se kelpuuta kaverikseen edes sitä kaksoisneulaa. Mutta tämä paita kelvatkoon Eerolle 5-vuotislahjaksi tällaisenaan. Kaava on samainen suoralinjainen Zoe, josta viime päivinä olen ommellut muitakin. Se on kyllä hyvä kaava, ei voi muuta sanoa! Paita on kuitenkin ihan suora, vaikka ihan kuvaa varten osasin vääntää sen tollee hienosti vinoon.

Tässä on Nanson puuvillatrikoota edessä, mutta muut kappaleet ovat viskoositrikoota. Eurokankaassa oli halpoja resoreita, joista tähän valitsin juuri oikean turkoosin (vaikka kuvassa se ei kai ole ihan sama sävy kuin silmien alla). Resorit on kehykset, sanoo Aatos.

Sisarusvaatteet

Eurokankaassa oli kivoja ohuita puuvillapopliineja, joista saa halvalla lapsille kesävaatetta. Tässä kankaassa on molemmissa reunoissa nuo alareunan kuviot paneelina ja keskellä on tuota valkopohjaista kukkaa. Harmi ettei mekko tässä kuvassa säteile yhtä paljon kuin äsken ulkona auringonpaisteessa, se nimittäin on tosi söpönen.

Mekko on tehty Jujun tunikan kaavalla, mutta pidennetty luonnollisesti aika paljon. Hihat on levennetty ihan kirjan vinkin mukaisesti mukavan pussittaviksi. Kaula-aukon muotokaitaleen kanssa tuli joku riita, joten jätin sen laittamatta. Kun tuo nyt kuitenkin oli tarkoitus rypyttää, arvelin ettei se haittaa, vaikkei niin nätisti taittuisikaan nurjalle. Ette huomaisi mitään, jos en tunnustaisi näin auliisti mokiani. Ja väärihän on taas väärä. Meidän kamera ei ehkä tykkää noista sinertävistä vihreistä, koska tässäkin tuo vihreä on pirteän turkoosi.


Toiseen raglansaumaan eteen iskin tuollaisen polvekenauhan. Olisin ommellut useammankin, jos kone ei vimmastuisi noista liukkaista materiaaleista niin kamalasti.


Kankaasta riitti hyvin housuihinkin. Nämä on kyllä ihan tarkoituksella vajaamittaiset. Kaava on Ottobren Candy numerosta 1/08, mutta ilman lahkeiden poimutuksia. Samalla kaavalla tein ne edellisetkin popliinipöksyt, ja se on hyväksi havaittu.


Molempiin vaatteisiin iskin taas sivusaumaan nauhanpätkät, mutta eipä sitä tästä paljon huomaa. Sen sijaan jos tunnistaa tuon nauhan, huomaa kuinka väärä väri tässä nyt on. Tuo nauhahan on lähinnä vaaleansininen.

Palloja ja raitaa

Tänään valmistui lyhythihainen paita samaisella Zoe-kaavalla. Kuva valehtelee ihan täysillä, nuo raidat ovat nimittäin lähinnä petrolin siniset, eivätkä vihreät. Kankaat on Marimekon palalaarista poimittuja, ja keskellä paitaa on muuten sydän, jos sitä ei tunnista. Sen siksakki meni vähän ohi parista kohdasta, koska en nähnyt hyvin tukikankaan läpi, vaikka olin siihen kyllä ne ääriviivat piirtänyt. Mutta ehkä se liimakangas pitää huolen siitä, että paidalla on sydän paikallaan.


Mekko on sileää samettia. Tykkään noista sameteista ihan älyttömästi, mutta ei ne kyllä kesäkuumalla kaikkein fiksuimpia valintoja ole. Tämän kaava on Ottobren 4/04 Peppi-mekko, mutta sitä piti vähän muokkailla. Pituus on koosta 110, mutta leveys 104 ja siitäkin piti ottaa vielä muutama sentti pois, kun muuten mekko olisi vellonut valtoimenaan tyttären päällä. Tällä kertaa muistin sentään tän Ottobren leveilyn etukäteen, yleensä tajuan sen vasta kun vaate on valmis.


Tässä samainen mekko takaa. Kyllä sai muuten kantata! En muista montako metriä ostin tuota vihreää vinonauhaa, mutta silloin vielä kuvittelin sitä piisavaan johonkin muuallekin. Loppujen lopuksi sitä olisi voinut olla pari senttiä enemmänkin, mutta sain sen kuitenkin juuri ja juuri riittämään.


Helmaan piti kätkeä tuollainen pikkunauhanen, kun niitä tuli tilattua Iinulta taannoin. On se aika söpö!

Karhupaita

Tilasin Iinulta pari Farbenmixin kaavaa, joista kokeilin tänään Zoe-paitaa. Kangaskasassa on ollut ehkä sata trikoota odottelemassa sopivaa raglanhihaista kaavaa, mutta en ole aiemmin löytänytmieleistäni. Ottobren kaavat ovat aina liian leveitä, ja niissä ne raglansaumat on ihmeellisen kaarevat. En ole innostunut piirtelemään itse mitään yritelmiä, joten kangistuin valmiisiin kaavoihin. Tuossa Zoessa on kaksi eri mahdollisuutta, suora ja vartalonmyötäinen. Tänään tein suoralla Nanson kankaasta. Tiedän, että siinä on norsu, mutta jostain syystä se on minun mielessäni aina karhu.

Eestä

ja takaa.

Kaava toimii loistavasti, mutta tyrin jotenkin kaula-aukon etuosan, se vissiin jotenkin kutittaa lapsia. Mutta lapset kovasti tykkäävät tästä.