Miljoona miljoona miljoona ruusuaaaa

Tai sitten vaan kuusi, kun en enempää ehtinytkään tehdä. Kuudennen kohdalla tajusin miten koko nuppunen helpoiten valmistuu, ensimmäisiin kului sitten vähän turhaa näpertelyaikaa. Jäi vihreät lehdetkin tekemättä.

Tämä on kiitokseksi kuluneesta vuodesta lastemme ihanalle perhepäivähoitajalle. Pupu on vanha kunnon Talli, joka jää kotiin asumaan. Olivat vaan niin kivasti samaa sävyä, että sopivat samaan kuvaan.

Herkut jakoon!

Tilda-addiktien pitää aina vaihtaa jotain, ja tällä kertaa teemana on herkut. Kolme tildamaista herkkua lähtee siis matkaan, vaikka tässä nyt onkin muffinsseja koko perheelle. Tuo isoin on siis vaikka liina, keskikokoinen on patalappu ja pikkuruisin on ihan vaan pussukka. Raitakankaat on aitoa Tildaa, muut on muuta.

Vaikeinta näissä on tikkaaminen. Kädenjälki ei ole kauhean tasaista, ja sehän näkyy kun langat eivät joka kohdassa ole ihan just samaa väriä kuin kangas. Tämä onkin vielä vähän kesken, viimeistellään kyllä ennen lähettämistä.

Patalaput on sentään melkoisen helppo tehdä. Tässä en enää tikannut tuota muhvinksia, koska omassa vastaavassa tuntuu pysyvän mainiosti ilman lankaakin.

Jostain syystä tämän surkean pussukan kohdalla tuli useampikin mutka. Ompelukone tötöili käsissäni ihan miten sattuu, mutta tuli siitä nyt valmis. Se on sitten mansikka tuo ruudullinen möykky siinä keskellä.

Toivottavasti vastaanottaja huomaa näistä sen aloittelijan rajattoman innokkuuden, jos nyt muuta ei oikein mieleen tule.

OSASIN!!!

Varoituksen sana: nyt on omakehun löyhkää ilmassa.

Vähän aikaa sitten hehkutin Tilda-addiktien foorumilla, että olin saanut halvalla ihanaa Hilcon kangasta. Nyt sain siitä valmiiksi mekon tyttärelleni Ottobren (6/07) kaavoilla. Kangas on sattumalta samaa kuin mallissa, mutta polvekenauhat laitoin tarkoituksella hiukan eri tavalla.

Ja tadaa, tässä se nyt on!!!


Meidän lapset joutuvat yleensä juhlimaan pellavassa ja muussa maanläheisessä, mutta nyt veljeni häihin päätin tempaista kunnon linnanneidon rimpsut. Alusmekko on vielä hiukan kesken, mutta siihenkin tulee vähän pitsiä helmaan. Tytär on kovin mielissään. Minäkin olen! Osasinpas ommella piilovetoketjun! Ja nuo hihat, hurmaavat!


Mekon kanssa laitetaan nämä maailman ihanimmat saapikkaat, jotka ostettiin jo yli vuosi sitten Kanarialta. Ne mahtuvat viikonloppuna mahdollisesti viimeisen kerran, mutta juuri tätä tilaisuutta ja tätä mekkoa nuo kengät ovat odottaneet.


Nyt on enää äiti ite ilman vaatteita. Sillee ei kuulemma ole soveliasta kuitenkaan mennä häihin. Eikä omassa hääpuvussakaan, vaikka se onkin hääpuku. Ihme nipotusta.

En pysty pitämään salaisuuksia!!!

Jos tiedät olevasi kohderyhmää, klikkaa itsesi heti ulos täältä! Näet kyllä omasi sitten joskus livenä.

**
No, hus hus!

**

Eli pari korttia piperretty. Toinen on veljeni häihin, toinen Tilda-addiktien synttäririnkilahjan kylkeen. Saatte ihan itse arvuutella kumpi on kumpi.

Lisää synttärionnea

Neljä vuotta sitten olin niin valtava, että ihmiset luulivat Globenin sijaitsevan Tukholman sijaan Taipalsaarella. Sittemmin vatsani on hiukan pienentynyt.



Nyt meillä sitten on nelivuotiaat lapset. Tällaiset mahtavat Djecon palapelit ostin Ottobresta.Ne ovat yli metrin mittaisia ja niiden käsiin voi vaihtaa erilaisia esineitä. Niitä ei saanut yöksi laittaa takaisin laatikkoon.

Anna, Ahti, ahvenia, Seppo suuuuuria kaloja!

Tein ongintaan pussit pikapikavauhdilla. Ajatus juoksi vähän ompelukonetta hitaammin tai nopeammin, mutta ei nyt missään tapauksessa samaan tahtiin.

Lapsena äitin järkkäämä onginta oli ihan ykköshitti, ja vaikka nykyään pitää kiivaasti paheksua kaikkia sellaisia toimenpiteitä, joissa synttärivieraat saavat jotain itselleen, järjestän jatkossakin jotain vastaavaa. Pusseissa oli namia ja vesipillit, että se siitä lahjonnan runsaudesta kuitenkin.

Onnea lapset!

Lapset täyttävät huomenna neljä vuotta, mutta juhlimme jo eilen ystäväperheiden kanssa. Pari päivää meni hellan ja nyrkin välissä, mutta nyrkki sentään oli oma. Sillä hätyyteltiin liian innokkaita maistelijoita asunnon länsisiipeen. Tein taas avokadokuorrutteisen voileipäkakun ja lasten toivomuksesta vaaleanpunaisen rakettikakun. Kakku onnistui yli odotusten, vaikka näytti ehkä vähän ylihempeältä rauhankyyhkyltä. En sitten siitä tajunnut kuvaa ottaa kuitenkaan. Sen sijaan muhvinksit paistuivat näin kauniiksi!

Sitten niihin tungettiin vaniljasoossia sisälle.Vieläkin näyttää hyvältä.

Mutta sitten lopuksi torpedoin koko homman lättäämällä pintaan tomusokeripiperryksen liian löysänä. Makuun se ei vaikuttanut, mutta niistä piti tulla paljon nätimpiä.


Kyllä ne nyt kuitenkin kelpasi. Eikä kukaan raaskinut huomauttaa valuvioista.Lisäksi oli tarjolla aurajuustokiemuroita, suklaavaahtokarkkeja ja karkkikaurakeksejä. Lapsille oli herkkupaloja tikuissa, mutta useimmat nappasivat niistä vain nakit.

Avainasemassa

Tavoittelin Tildan talomallia avaimenperään, mutta vielä on hiukan hiottavaa. Katon kiinnitin heti alkuun liimaharsolla, mutta olisi se vaatinut vielä tikkauksenkin. Sitä vaan en älynnyt tehdä ennen ompelua, joten jäi sitten kokonaan tekemättä.

Koska tämä oli lähinnä mallin kokeilu, en jaksanut ährätä ikkunoita ja ovia lainkaan. Istutin puun.

No nyt se väkertää niitä purkkeja!

Näin pääsi käymään. Cappuccino on hyvää ja purkin päällystäminen kivaa. Tänään tehdas valmisti seuraavanlaiset kipot, joita sitten mallailin eri paikkoihin. En tiedä mitä niissä voisi säilyttää, eikä niille oikeastaan olisi sijaa majatalossa, mutta ne on niin söpöjä!

Kaikuja menneisyydestä

Tämä on tehty jo yli kymmenen vuotta sitten ihan huvin vuoksi. Halusin kokeilla vahabatiikkia niin, että maalasin joka kerroksen sillkiväreillä ihan puuvillakankaalle. Nykyään se toimii ongintaleikissä. Kaloilla on klemmarit suussa ja ongenkoukkuna on magneetti. Lapset tykkää kovasti.

Kovasti on kangas rypyssä, mutta kuvitelkaa, että siinä se meri nyt aaltoilee.

Kahvipurkin uusi elämä

No mitä tää sit teki? Päällysti purkin paperilla, ihan niin kuin oli nähnyt taitavampien tekevän. Tosin olin vähän liian suurpiirteinen, mutta jos sen säilyttää sauma seinää vasten, niin kukaan ei huomaa. Kyllä on kannattanut litkiä Lidlin cappuccinoa.

Shopping!

Kasperiinasta tarttui mukaan kangasta, mutta ei se sitten riittänytkään. Sinooperista täydensin varastojani toisilla kankailla, paperiarkeilla ja leimasimella. Pitäisi ehkä sijoittaa johonkin oikeaan musteeseenkin, koska nuo open siniset eivät tosiaan toimi ihan yhtä näppärästi. Mitähän sitä tekis? Tavaraa on vaikka muille jakaa, mutta EN JAA! Pidän hyllyssä ja hymistelen, kun ne on niiiiiin ihania!

Addiktit saman pöydän ääressä

Kävin vierailulla Cottonellan luona, jossa Merja Kasperiinasta vihki minut korttiaskartelun saloihin. Kokeilin leimasimia muillakin kuin opettajan leimasintyynyllä, ja jälki oli kieltämättä hiukan toista luokkaa. Väkersin hääkortin veljelleni, mutta en uskalla vielä laittaa sitä näkyville, ettei ylläri mene pilalle. Sen sijaan lasteni 4-vuotiskortit voin julkaista, he kun eivät juurikaan surffaile.Näissä ei ole leimoja, vaan leikekuvia, joita vähän kohotarroilla nostelin näkyville.




Molemmat siis saavat omat vaatekaappinsa. Sisältä löytyy tuttuja roolivaatteita, samoja millä kotonakin leikkivät. Tyttären kortti on vielä vaiheessa, mutta jotain samansorttista on suunnitteilla.

Huutonetin helmiä

Hurmaavia Hilcon vaatetuskankaita! Molemmat ovat jonkin sortin samettia, vaaleapohjainen lukemani perusteella velvetonia. Joka tapauksessa sellaista ohutta, mutta ah, niin pehmeää! Tytär saa tästä oikean linnanneidon mekon, jos en ehdi muuttaa suunnitelmiani matkan varrella. Punainen on babycordia. Siinä on tosi söpöjä kuvia. Jos joskus opin vuorittamaan takin, teen sellaisen. Jossain varastoissa on hurmaavaa microfleeceä vuoriksi. Mutta siitä tehtävästä en selviydy ihan yksin.

Vihreiden kakkujen päivä

Näin nättiä on äitin ja isän verannalla. Kakut ovat minun käsialaani. Voileipäkakku on päällystetty avokadosössöllä ja täytekakku marsipaanilla. Tuo oli elämäni ensimmäinen marsipaaniyritys ja ihan hieno siitä tulikin.Päivänkakkarat poimin kuitenkin sieltä kaupan hyllyltä. Onneksi ei käynyt moni kakku päältä kaunis -efektiä, vaan nämä myös maistuivat vallan ihanilta.

Sain tänään ihania kortteja, hajuveden, Pentikin himmelin (joulufani ympäri vuoden, tottahan toki) sekä Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Lapset yrittivät paketoida itse itsensä, mutta ei se oikein piirustuspaperilla onnistunut. Minun parhaat lahjani!

Iila Piilohektori

Tässä on Iila Piilohektori eestä, ei nyt ihan takaa, mutta ainakin se makaa. Noin sata kertaa kuvasin ja täräytin kameraa jotenkin pöljästi. Tihrustakaa tästä, en enää tänään koske mihinkään optisiin kotkotuksiin.

Iila ei oikein tiennyt mitä käpälillään tekisi, mutta annoin sille sydämen sylkkyyn, niin johan ote asettui. Asettumista saattoi edesauttaa myös tujaus kuumaliimaa. Tietääkö joku mistä tuo nimi tulee? Minä en tiedä. Oisko jossain lastenohjelmassa? Vai mistä rinnakkaistodellisuudesta meidän ipanat noita nimiä oikein repivät?

Äiti-kultani sanoi, että hänelle saa antaa lahjaksi aina Tildaa, niillä voi sisustaa verantaa. Kyllä äiti aina tietää, millä saa lapselle hyvän mielen! Minäkin tiesin tänään, kun tätä räpelsin: tytär sai osallistua kääntämishommiin kääntämällä ylijäämäpalasia pöydältä roskikseen. Ja silmät loistivat! Äidillä on kuulemma aina ihania ompelustehtäviä.

Huomenna on äitienpäivä, onnea Pirkko!

Järisyttävää!

Olen lähes guru tietokoneeni kanssa! Osasin sittenkin liittää kävijälaskurin tänne! Ei muuten mennykkää ku muutama kuukausi.

Kevät keikkuen tulevi

Ainakin postinkantajan kyydissä kangaskaupasta. Näistä tulee ainakin tyttären päiväpeittoon metsää taustaksi, ja kukiksi ja puiksi. Pitää sitä nyt vähän karamellia elämässä olla.

Suunnitteilla on sellainen pikkuisen retrovaikutteinen päiväpeitto, jossa kuitenkin väritys on pääosin tältä vuosituhannelta. Unelma-kerhon muistikirjanen alkaa jo täyttyä suunnitelmista. Olen piirrellyt malleja sillä aikaa kun lapset ovat tanhussa. Eilen yksi isä siellä kysyi, että piirränkö työkseni! Kyl mie oon sitte taitava!

No onkos tullut joulu nyt kesän keskelle...

Tai onko nyt edes kesä? Riittävän koleaa ois ainakin... Mutta koska käsityökatseet on jo tiukasti joulussa, piti myös kankaat hankkia. Ja katso! Näin tekee Tilda-addikti: ostaa heti pilkkuja ja ruutuja ja raitoja, kun jossain vähän alennuksella uhkaillaan. Tälläkin kertaa paketti tuli PeeKaan puodista.

Vitsit mie oon kyl hyvä kuvaaja! Sen verran kahden kuvan välissä pidin taukoa, että sysäsin pilkut pois ja laitoin toiset kankaat tilalle, mutta näin erivärisiltä ne nyt sitten näyttävät! Tällä puolella tietokonetta ne kuitenkin ovat kaikki samaa somaa joulunpunaa keskenään.

Oi ihana kaupantäti!
Olin jo vippaamassa kuoria roskiin,
kun huomasin nämä rusetit.
Lapset huomasi ne myös.

Yhtä juhlaa!

Meidän konsernissa toukokuu on voileipäkakkujen kulta-aikaa, kun ennen kaikkien opettajien pyhintä hetkeä, eli kesälaitumille kirmaamista, juhlitaan meidän lasten synttäreitä, äitienpäivää ja armaan isäni syntymäpäivää. Tänä vuonna yksi viikonloppu ihmeen kaupalla riittää myös veljeni häihin, ettei vahingossa tulevaisuudessakaan lopu muistettavat päivät toukokuulta kesken.



Tänään se isäpappa sitten täytti 61. Vein tonnikalapiiraan ja patalapun. Kokkailkoon itse äitienpäiväksi.
Onnea Seppo!

Koukussa!

Eilen illalla palava virkkaamisen tarve yltyi niin hurjaksi, että yritin virkata ensin muliinilangalla (ainoa koukkuni on 3,5 mm...). No siitähän tuli pelkkää sanomista, eikä ihan nättiäkään (se sanominen siis). Kun tarpeeksi pengoin, löysin jotain tunnistamatonta kiharaista lankaa, jota olen käyttänyt itse asiassa nukkehahmojen tukkana. Eipä se silläkään virkkaaminen mitään lystiä ollut, varsinkaan kun ei ollut mitään ohjetta. Ei kyllä suunnitelmaakaan, että sikäli ei niin väliä lopputuloksella.

Aika paljon pienempänä tyttönä virkkasin jotain tuollaisia kukkasia satamäärin ja yhdistelin ne sitten mekoksi. Se oli silloin tietenkin kokonaan musta. Tyttäreni mielestä tämä valkea on maailman kaunein lumitähtönen. Johan nuo toukokuun helteet vissiin riittikin tän kesän aurinkoannokseksi.

Virkkaaminen on loistavaa hommaa. Paljon näppärämpää kuin neulominen, purkaakin voi vetämällä. Ei pala hermo niin herkästi, siipalla tai naapurillakaan. Täytyy hankkia se Stich'n bitchin Happy hooker kirja, jos sen kerran suomeksi saa.

Jokunen pussukka

Tämä lähti maailmalle Tilda-addiktien synttäririnkikaverille. Leimasimella tehdyt kuvat.


Aina silloin tällöin tulee väkerrettyä joku pussi, johon sitten ajattelen laittavani sitä sun tätä nättiä, mutta sinne kuitenkin päätyy jotain ihan muuta. Yleensä nämä sitten kulkeutuvat lastenhuoneeseen, ja niissä ei säily mitään romanttista tai söpöä, vaan Legoja, omituisia paperilappusia tai parittomia sukkia.Huonona päivänä sieltä löytyy joku nakki.

Rantakunnossa kesään!

Tämä ei nyt kaikesta huolimatta ole kuva minusta, vaan synttärilahja mummolleni, joka vielä jaksaa käydä ahkerasti uimassa. 

Onnea Harriet!

Ai niin, tämäkin leidi sai lapsilta nimen, jota ei ihan tavallisesta kalenterista löydy. Hää o Päppä!