Vuosipäivä meni

Kävimme eilen pienen Fridan 2-vuotissynttäreillä. Ompelin vakosametista tällaisen mekon lahjaksi. Malli on jostain viime vuoden Ottobresta, ja jälleen kerran aivan järkyttävän leveä! Kavensinkin sitä jo tekovaiheessa, mutta jäi siihen silti ihan liikaa leveyttä kainaloiden kohdalle. En ymmärrä kenelle siellä oikein näitä vaatteita suunnitellaan.

Muistin myös, että blogillani oli sitten myös synttärit! Aika tarkkaan vuosi sitten mietin, että jotkut muut varmaan osaavat tehdä tällaisia blogeja, mutta enhän minä. Sitten kuitenkin kokeilin. Vissiinkin toisena tekeleenäni oli Fridan 1-vuotislahja, Tilda-pupu.

Ajattelin muuten silloin myös niin, että ne on ne jotkut toiset, jotka osaavat tehdä lapsilleen vaatteita, joita kehtaa käyttää julkisesti. Tiedä sitten onko tässä karttunut taito vaiko silkka katteeton itseluottamus, mutta tämän blogivuoden aikana olen kyllä saanut aikaan paljon enemmän kuin koskaan olisin osannut kuvitellakaan!

Pehmeät on vaatteheni kaikki, kaikki ylläni on pehmeää...

Nyt olen täysin rakastunut tohon velouriin! Onneksi sitä löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä, niin lapsille voi tehdä kirkkaita vaatteita. Resoreita löytyy vähän huonommin. Jos ei löydy oikeaa väriä, täytyy laittaa ihan väärä. Sitten sopii taas ihan hyvin.

Tämän paidan kanssa kaikki meni loistavasti siihen saakka kun lanka loppui saumurista. Parin päivän paussi piti pitää, ja kaulus oli korjattava kokonaan, mutta siitä tuli kyllä aikas ihana.

Kirjallinen tuokio

Tilasin liian vähän ja lensin ulos kirjakerhosta. Kiltit tädit antoivat kuitenkin mahdollisuuden hoitaa ne riivatun paljousalennukset jäsenhintaisten kirjojen ostamisella, ja niinpä sitten nämä Mari Savion ja Kati Rapian kirjat.


Jujussa on kivoja, helposti muunneltavia kaavoja lasten vaatteisiin. Meillä vielä ehditään hyötyä näistä hetki, koska suurin koko on 120. Onkohan sen jälkeen enää missään lapsellisia kaavoja lapsille? Tässä kirjassa on kivoja retrokankaita, joita täällä ei kyllä löydä kirpputorilta koskaan. Suurin osa malleista on melkoisen tyttömäisiä, on hameita ja mekkoja, rimpsuja ja hörhelöitä.

Kukahan keksisi pienille pojillekin mielikuvituksellisia kaavoja? Juu, varmaan niitä voi kovasti itse noistakin tuunailla, mutta kun nyt jotkut ilmeisen ammattilaiset väsäävät lastenvaatteisiin kaavoja, niin kai sitä joku voisi kehitellä niille pojillekin jotain uutta. Ottobrekin on aina täynnä tyttöjä, pojille on sitten tarjolla reisitaskuhousut ja joku kämänen kauluspaita.


Maja - mielikuvituksellinen lastenhuonekirja käsittelee lastenhuonetta aika laajasti. Aika harvassa ideassa nimittäin ollaan sisätiloissa. Tämä onkin vallan mainio ajatus, harva kai sitä haluaa lapset tilkitä tiukasti yhteen niille nimettyyn koppiin. Majassa seikkaillaan metsässä ja vedessä, sirkuksessa ja vakoiluleikeissä ja ties missä. Oikeastaan aika hyvä juttu, koska sitten sen varsinaisen lastenhuoneen voisikin pitää siistinä ja salonkikelpoisena siltä varalta, että joku sisustuslehden kuvaaja vaanisi kameran kanssa meidän tontilla. Jotkut kirjan ideat ovat oivia teemajuhliin, mutta minusta nämä palvelevat loistavasti myös niissä perheissä, joissa lapsilla on taipumus jumiutua yhteen systeemiin pidemmäksikin aikaa (meillä on koettu mm. ritarikausi ja robottikausi, tai oikeastaan ne on vieläkin päällä - ja teippiä kuluu). Tästä löytyy kyllä puuhaa poikienkin mieleen.

Tähtiprinssi ja palleropimana

Näitä vaatteita en tehnyt erityisesti poikamaiseksi tai tyttömäiseksi, mutta kuitenkin paita on pojalle ja housut tytölle. Housut on kyllä olleet jo kummankin jalassa, harva vaate meillä on vain toisen, vaikka niin ajattelisinkin aluksi.


Paitaan kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kahden ihan erilaisen kankaan yhdistämistä. Apuna oli veteen liukeneva tukikangas, jota oli tosi helppo käyttää. Ei tosiaankaan venynyt paita tähtösen alla. Tässä kuitenkin käytin enemmän aikaa tuohon applikaatioon kuin muuhun työhön, joten leikkasin kankaat vähän hutiloiden. Velour on väärinpäin, mutta tyttäreni sanoin: " Ei se haittaa, se on niin kaunis!"


Näissä housuissa ei ole mitään vikaa. Niistä tuli äärimmäisen mukavat. Tosin "laadukas" Hilcon kangas näyttää hapertuvan polvista muutaman käytön jälkeen.

Nudismin loppu

Lapsilla on käsittämätön taipumus kasvaa ihan yhtäkkiä kaikista vaatteista ulos. Ei noita nyt ihan alvariinsa voi alastikaan kuljettaa, niin tein sitten koko joukon vaatetta pukinkonttiin. Osa näistä tosin on jo vanhempaa tuotantoa, mutta esittelenpä nyt samaan syssyyn nekin.


Marimekon kankaista syntyi tällaiset paidat, joista vielä puuttuu napit. Näihin ei ollut kaavoja, joten saattaa olla, että kaula-aukot on sittenkin ihan hitusen kireät. Paitojen takakappaleet on kokonaan tuota kukallista kangasta.

Paitojen parina on nopeahkosti kyhätyt vajaamittaiset pussihousut, jotka äidin epäilyistä huolimatta ovat molempien mielestä tosi päheet.

Niihin on aplikoitu tällaiset elukat, pampi ja pöllö.


Aatokselle tein nämä kaksi paitaa. Raidallinen on joustofroteeta, ja siinä on kaikki Aatoksen toivomat värit. Etanapaita on bambua (oranssi on herran lempiväri), ja se tuntuu niin hyvältä, että heti tilattiin bambuiset yökkäritkin. Ne on vielä suunnitteluasteella, mutta ruskea pöllö ois kuulemma paras.

Oho, tulipas taas hämärä kuva. Ei voi minkään. Siis ihan oikeesti, en voi asialle mitään, kun en osaa.

No, näille paidoille pariksi vielä parit joustofroteepöksyt, joista yksiväriset on melkoisen löppänät. Poika kyllä tykkää.

Vellamo toivoi joulupukilta sateenkaarimekkoa, ja äiti toteutti toiveen tunikana. Tämä on kyllä ihan suosikki silti. Velour on ihana materiaali!

Samalla kaavalla syntyi ohuesta Hilcon collegesta toinenkin tunika. Neiti on nyt sitten hyvin tarkka siitä, että ne on tunikoita eikä mitään laimeita paitoja.

Tämän asun tein Aatokselle jo aiemmin Hilcon velourista. Kun lapset olivat vauvoja, minulla oli itselläni samasta kankaasta imetyspaita. Se on johonkin kadonnut, harmi. Aatoksen mielestä tämä on huikea merirosvopuku.


Johtuu ilmeisesti tästä kuvasta, joka minun silmiini on viaton narua hyppelevä tyttönen, mutta pienen pojan mielikuvituksella siinä on äree merkkari korkea lakki päässä.

Ihhahhaa!

Hörhöäitihän ei mitään muovipötkyläponeja kotiin kanna, vaan päkertää hepolaiset omin kätösin. No, totta puhuen meillä on kaksi mylittleponya, mutta nämä päihittivät ne heti! Nämä kun voi ottaa sänkyyn mukaan ja rutistaa! Sininen on Aatoksen, kirjavainen Vellamon. Vellamo kyllä tilasi jo kolme lisää, ja mikäs näitä on tehdessä, nopeasti syntyvät.

Mitä tuli tehtyä?

Joulu tuli ja meni, kivaa oli ja hyvin syötiin. Vaikken tähän tietokoneelle olekaan ehtinyt, niin ompelukoneelle sentään kuitenkin.Joulumyyjäisissä möin enkeleitä ja tonttumuoreja,


piparikuusia(joita en älynnyt kuvata) sekä kransseja.


Lapsetkin tekivät omat kranssit nukkekotikoossa.