Ihan ällikällä lyötynä

Osasin tälle päivälle odottaa Panduron pakettia, joten ajelin mökiltä aika rivakkaa vauhtia kotiin. Varttia vaille postin sulkemisaika avasin kotioven ja ihmettelin kahta postin lappua. Älysin siitä sitten painua sinne postiin ja matkalla jo huomasin, että toisen paketin sisällöksi oli merkitty salainen tilda-ystävä!!! No joo, arvasin kyllä, ettei ystäväni ole raaskinut itseään tänne lähettää, ainakaan paketoituna, mutta tähän saakka saamistani jutuista osasin jo aavistaa, että jotain muuta tosi kivaa oli tulossa.

Arvatkaa kihelmöikö tässä vaiheessa! Suurempi Panduron paketti jäi ihan kakkoseksi, koska sen sisällön sentään tiesin etukäteen. (Suuret kiitokset silti Katruskalle Ruotsiin sen lähettämisestä!)


Ja ei kun repimään pahvia! Voitteko uskoa, että sain nämä kaikki!!! Kyllä se on kuulkaa niin,että meikäläisen salainen Tilda-ystävä on se kaikkein ihanin. Ja mistä se taas tiesi, että juuri noita leikearkkeja minulla ei ollut ennestään, vaikka aika montaa sorttia löytyykin?! Asutko kuitenkin meidän sängyn alla? Vaatehuoneessa? Siis aivan järjetön määrä kaikkea niin ihanaa tilpehööriä!

Salainen ystävä vihjailee, että Lappeenranta olisi toinen kotikaupunki. Hmm.... onkohan kukaan maininnut tällaisesta foorumissa? Jotenkin ehkä kuulostaisi tutulta, mutta enpä nyt saa yhtään kiinni, että kuka sellaista olisi sanonut. No, tässä nyt ollaan ihan puulla (tai Tilda-napilla) päähän lyötynä, ettei äly paljon kulje muutenkaan. Huh heijaa, pitääpä oikein uppoutua tuohon kasaan hetkiseksi!

KIITOS!

Postiluukku kolahti!

Olen melkoisen kärsimättömänä odotellut salaisen Tilda-ystävän lähetystä, koska ensimmäinen heti kesän alussa oli niin ihana. Ilmeisesti ystävälläni on jotain telepaattisia kykyjä, koska mistäs se muuten voisi tietää, mitä en ole itse raaskinut ostaa! Nyt sain ihanan kirjontamallin. Tykkään kirjomisesta, mutta enpä tosiaan ole ostanut yhtään valmista mallia itselleni (koska niitähän on niin helppo kirjasta jäljentää). Tähän mennessä en ole kertaakaan jäljentänyt kirjoista yhtä ainoaa mallia...

Kivaa! Ylihuomenna on reissu edessä, voisin junassa aloitella tätä.

Anna hyvän kiertää

Osuin Marja Kristiinan ihanaan blogiin juuri oikeaan aikaan, sillä sain ujutettua itseni tällaiseen kivaan mukaan:

- Lupaan pistellä/askarrella jotain mukavaa kolmelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen.
- Lahjat lähtevät vastaanottajille seuraavan vuoden aikana, kuitenkin viimeistään heinäkuussa 2009.
- Lahjan vastaanottajat antavat hyvän kiertää edelleen omassa blogissaan kolmelle ensimmäiselle.
- Ja ketju jatkuu.

Vielä en tiedä, millä aion kommentoijat yllättää. Toivottavasti halukkaita silti ilmestyy!

Keijukaiselle

"Äiti, se on niin... en tiedä miten voin sanoa kuinka ihana se on, niin sanon että se on niin ihana!"

Ja äitillä tulee ihan itku silmään tyttären sanoista. Pari vuotta sitten, kun tylleröiseni vielä sai lähinnä äidin ompelemia vaippoja, Ottobressa oli ihana peikkotakki. Silloin mietin itsekseni, että juuri tuolla tavalla haluaisin lapseni pukea, mutta hitsipilli soikoon kun en osaa tehdä! Mitä ihmettä on tapahtunut kahdessa vuodessa, kun nyt yhtäkkiä osasinkin?!!

Tästä ei kuitenkaan tullut peikkotakkia, vaan ehkä kukkaiskeijun takki. Ohjeessa ei ollut vuorista puhettakaan, joten tätini ja serkkuni kylpytakkidemonstraation rohkaisemana kokeilin ihan tosta vaan. No, on siinä vuori ja se toimii ja takki on sopivakin vielä, mutta ehkä se ei ihan joka kohdasta kovin kriittiistä tarkastelua kestäisi. Onneksi käyttäjä itse ei ole kriittinen, vaan onnellinen. Lupasin tehdä pojallekin takin, niin ehkä sitten jaksan vaikkapa ajatella ennen kuin ompelen. (Nyt kaikki te ompelualan ammattilaiset ja muut gurut voitte verrata tätä siihen ekaan omaan vuoritukseenne, jonka siis teitte siinä joskus neljän vanhoina. Olitte kuitenkin silloin hurjan tyytyväisiä itseenne, ja niin ollaan täälläkin parhaillaan!)


Napitkin on kukkasia, tietenkin. Tai siis napinlävet oikeastaan.


Päälliskangas on pehmoista babycordia ja vuori microfleeceä, molemmat Hilcon ihanuuksia. Tuota vuorikangastakin olen pantanut jo yli kolme vuotta, kun piti odottaa, että osaisin tehdä siitä jotain. Hihoissa on jotain liukasta vuorikangasta, opin jotain viime talven Ida T:n toppapuvuista, joita 3-vuotiaat eivät millään saaneet kunnolla itse päälle, kun fleece hinasi aina hihat ja lahkeet ylös. Nappilistoissa on alavarat Tildaa. Aina sitä pitää änkeä mukaan edes pikkiriikkisen.

Jotkut on vähän tohkeissaan

Perjantai-iltana lapset tulivat mummon ja ukon kanssa mökkireissulta. Kun pääsivät ovesta sisään, ei millään muulla ollut väliä kuin saapuneella postilla. Hellanteltut nimittäin tiesivät, että salaisilta askarteluystäviltä oli tullut muhkeat kuoret!

Toisessa kuoressa oli muun muassa tussipaketti, toisessa iso satsi hamahelmiä. Molemmissa oli vielä tarroja ja kiiltokuvia ja kaikkea muutakin ihanaa. Koska paketit avattiin heti paikalla eteisen matolla, en ole ihan varma mitä missäkin oikeastaan olikaan. Täytyy nyt vaan olla iloinen siitä, että meidän ipanat niin solidaarisesti jakavat kaiken keskenään, eli ei haittaa tippaakaan, vaikka toisessa oli määrällisesti enemmän ihanaa pikkusälää kuin toisessa. Hintahan näille lähetyksille on sovittu, joten sen suhteen ei mitään eroa olekaan.

Vaikka ilta oli jo pitkällä, piti lasten heti askarrella. Aatos, eli say-nimeltään Robo, tuunasi viehkon kukkaisrobotin paidan itselleen. Aatoshan toimii nykyään vain ohjelmoituna. Yhtenä yönäkin se aivan unenpöpperöisenä heräsi, huusi äidin sängyn viereen ja pyysi, että voisinko ohjelmoida hänelle yökkärin päälle. Tästä on kyllä äidille paljonkin apua, toimiipa tuokin jästipää edes jollain konstilla.

Vellamo, eli Lammas, väkersi sinnikkäästi helmitöitä pitkälle iltaan. Kaikki ystävät saavatkin nyt lahjoiksi hamasydämiä ja -tähtiä. Minusta on aika kivaa, että lapset antavat synttärilahjoina mielellään myös jonkun itse tekemänsä jutun, kuten just tuollaisen hamahelmihöpsötyksen (joihin joskus kyllä ollaan liimattu magneetit taakse) tai helminauhan tai muuta vastaavaa.

Juuri nyt lastenhuoneessa tuunataan pikkupöytää kiiltokuvakoristeilla, onneksi teipillä eikä liimalla. Teippi on meidän lasten paras lelu. Turhaan on tuhlattu kalliisiin Legoihin ja steinernukkeihin, kun töistä sosialisoitu teippirulla riittää huvitukseksi. Aina nää jutut ei ihan istu äidin sisustussilmään, mutta miten noita voisi kieltää!

Kiitos, kun käytte täällä!

Tällaisilla pussukoilla yllätin Katjaliinin, joka osui oikeaan oikeaan oikeaan paikkaan, eli oli se kahdestuhannesmoneskos. Näistä tuli keskenään erilaiset, koska en tietenkään tajunnut tehdä mitään sopivaa kaavaa yläreunaa varten. Toisessa on vain neljä piparireunusta, toisessa viisi. Mutta niissä on kivat napit ja suloiset nauhat sentään. Tilda laittaisi purjerenkaat, mutta ei kai tässä nyt mitään purjerenkaita yhtäkkiä ole hyllyssä.

Mutta kiitos kaikille muillekin, kun käytte ja jätätte viestiä käynnistänne! Tulen ihan taatusti aina vastavierailulle.

Tyynyliinavaihdon tuotoksia

Tildalandiassa on taas ompelukoneet surranneet, kun addiktit ovat kehitelleet toinen toistaan upeampia tyynyliinoja. Ehkä jokaisen vaihdon kohdalla olen tiukasti sitä mieltä, että tämä on nyt se kaikkein ihanin vaihto, ja nyt taas tuntuu siltä. Eikä vaikeaa ole miettiä miksi. Katsokaas mitä sain Vaapukkamehulta:

Se on valitettavasti rypyssä postin jäljiltä, mutta kyllä se siitä suoristuu, kunhan saan ostettua uuden silitysraudan (ei siis juuri tämän takia tarvitse, vaan koska pilasin jo ajat sitten vanhan raudan silittämällä epähuomiossa täydellä teholla suoraan hopeanhohtoista polyestersatiinia, ja nyt silitän kaiken tarvittavan leivinpaperin läpi).

Vaapukkamehulla saattaa olla jonkinasteisia kykyjä ajatustenlukuun, koska juuri eilen suunnittelin lastenhuoneen satusohvalle uutta peitettä näistä:


Nythän se peite on tietenkin pakko tehdä, eikä vain suunnitella, koska tuo tyynyliina sopii siihen niin hyvin. Ei meillä muuten ole tuollaisia neliönmallisia koristetyynyjäkään. Kovin on hataralla pohjalla tämä meikäläisen vaihtoharrastus. Itse tein tällaisen liinan, ja se lähti siis vastavuoroisesti Vaapukkamehulle.

Sen keskellä on tällainen kangasvärillä painettu Tildan leimakuva:


Ihan päivittäin toivon, että osaisin ottaa edes pikkiriikkisen parempia kuvia. Tuskin tulee tapahtumaan.

Mies on sittenkin murrettavissa!

Eilen illalla mieheni tuli myöhään tontilta. Takana oli rakentamisen lisäksi tylsä päivä toimistossa, ja ilmeisesti sitä sitten oli ollut aikaa selailla kaikenlaisia talosivustoja, koska kun mies tuli kotiin, hän ensimmäiseksi sanoi jotakuinkin näin:

"Kuule, sisusta vaan meidän koti Tildalla ja millä lie lauraashleyllä!"

Oooukkei... piti vähän tunnustella, että mistäs nyt tuulee, ja niinhän siinä oli käynyt, että mies oli plärännyt etuoven myytäviä taloja ihan noin niinku vertailumielellä, ja useimmat talot näyttivät kuulemma ihan kamalilta sisältä. Tai sitten kerta kaikkiaan tämä meikäläisen passiivinen painostus ja aktiivinen suostuttelu tuottavat kuin tuottavatkin tulosta! Aiemmin kun on ollut vain jotenkin siedettävää, että laitan sinne tänne jotain hiukan höpsöä maalaisromanttista, mutta nyt yhtäkkiä linja onkin tämä:

"Tee vaan sitten satumaa, mutta teekin se sitten koko talosta eikä vaan sieltä täältä!"

No kyllä se minulle passaa. Hyväähän minä vaan tarkoitan, kun suunnittelen kaiken turhia kyselemättä. Silkkaa kiusantekoahan se olisi, että toisen täytyisi kantaa huolta sekä rakentamisesta että sisustamisesta! (Tällä muuten tienaisi ihan varppina taas niitä 30-luvun vaimon pojoja.) Nyt kun mies keskittyy kaiken maailman harkkoihin ja putkiin ja sen sellaisiin, niin eihän se edes ehdi ottaa kantaa tällaisiin pikkuseikkoihin, kuten onko kodinhoitohuoneessa vaaleanpunaiset seinät vai ei. Kyllä se sitten huomaa, kun ryhtyy niitä tekemään. 

Palkintokaappisi odottaa täydennystä

No näyttääpäs se nyt sitten vinolta! Ei se tuossa pöydällä noin vinksallaan ole.

Lupasin arpoa ruokahaasteeseen osallistuneitten kesken jotain keittiöaiheista, ja nyt sitä jotain on valmiina. Tämä on sitten patalappu, ihan näin selvyyden vuoksi kerrottakoon. Sisällä on sellaista oikeaa patalappuvanua, joka ei kärähdä sormiin (kuten tavallinen polyesterlevyvanu tekee, piti kokeilla sekin, kun se oli halvempaa...). Malli on taas sovellettua Tildaa, mitäpä muutakaan. Ruskeaa ja vaaleanpunaista, miun suosikkisöpöilyvärejä!

Huomasin juuri, että se uhoamani kävijälaskurilukukin alkaa pikkuhiljaa lähestyä ihan varoittamatta, vaikka sen palkinto ei ole vielä valmis. Mutta kuka siihen sitten osuukaan, ilmoittautukoon minulle tänne tai tildalaiset voi vaikka foorumilla laittaa yksityisviestiä. Eiköhän tässä jotain keksitä. Hmmm... jos sitä ei kukaan huomaa, niin sitten vaikka seuraavan luvun bongaaja?

Kiitos ja ole hyvä!

Koska myös Lukunutun Jole antoi minulle sen kivan briljanttitunnustuksen, jakelen sitä taas tyytyväisin mielin eteenpäin.

1. The winner can put the logo on his/her blog./Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

I give an Award to:Annan palkinnon seuraaville blogeille:

Voi ei, ei tule kuin yksi kerrallaan mieleen, kun en ole älynnyt panna kirjanmerkkeihin niitä kaikkia kivoja blogeja, joissa vierailen. Mutta siis ystäväni Miia pitää kivaa blogia, niinpä tästä sinne säihkettä:

Räpellyksiä

Kasvispömpylät

No niin, kun kerran panin haasteen pystyyn, on kai itse osallistuttava myös. Eli tässäpä varsin arkinen ruoka, joka ainakin muuntuu tasan sen mukaan mitä jääkaapista kulloinkin löytyy.

Tein tuollaisia kasvispyöryköitä osittain valmiista soijajauhoseoksesta, johon lisäsin porkkanaa, kaalia, sipulia, kesäkurpitsaa sekä valkosipulia. Raastoin ja keitin kasvikset ensin pehmeäksi sössöksi. Lasten riemuksi laitoin osan taikinasta oliivn kera Tupperin "silikonitissimuottiin", jolla siis tulee tuollaisia nännin näköisiä. Loput taikinasta leväytin uunipellille pihveiksi, voitelin kananmunalla ja heittelin sesaminsiemeniä päälle. Paistoin kaikki uunissa, kun en jaksa seistä hellan äärellä kovin kauaa.

Palleroitten seuraksi tarjosin perunoita ja sienikastiketta, jota hiukan pehmensin sulatejuustolla. Maustin pääasiassa viherpippurilla. Ja siinä se.

SUURI KOTIRUOKAHAASTE

Nyt kaikki alipalkatut, asuntovelkaiset, opiskelijat, kotiäidit ja muuten vaan tarkan markan tai neuron euron emännät kuulolle!

Kaikilla meillä innokkaimmillakin keittiön kuningattarilla on joskus se hetki, kun ei millään keksisi mitään ruokaa laitettavaksi. Olisi kiva, jos se olisi helposti muunneltavissa, edullista, nopeaa (tai ainakin yksinkertaisesti valmistettavissa), terveellistä (tai ei ainakaan hirveän epäterveellistä), ja mahdollisesti pakastettavissa tai jatkettavissa. Ja kun joku toinen kertoo laittaneensa jotain ihan tavallista, tulee itselle sellainen olo, että miksi en muka tuotakaan muistanut.

ELI NYT IDEAT JAKOON!

Haastan teidät kaikki kertomaan jonkun tavallisen sapuskan, jota teidän perheessä syödään pääruokana, jälkkärinä, välkkärinä tai vaikka yöpalana. Ja huomatkaa nyt, että ei missään nimessä tarvitse kehittää mitään hienoa, nyt etsitään sitä arkista ruokaa. Usko pois, jonkun mieleen ei ole lähiaikoina pälkähtänytkään tehdä juuri sitä.

Haasteen väljät säännöt:

* Kirjoita blogiisi kuvaus ruoastasi, ja laita ainakin summittainen ohje.
* Laita blogistasi linkki tänne, jotta kiinnostuneet löytävät muittenkin ruokaehdotuksia.
* Kerro osallistumisestasi kommentoimalla tähän tekstiin.

HEINÄKUUN LOPUSSA ARVON KAIKKIEN OSALLISTUJIEN KESKEN PIENEN KEITTIÖAIHEISEN PALKINNON!!!

Laitanpa heti omani. Toivottavasti joku minun lisäkseni osallistuu tähän.

Mansikka-aika

Kyllä se heinäkuun paras anti on tämä maan punainen kulta. Mielellään kerman kera.

Oi, ihana kesä!

Voi kiitos kiitos kiitos!!!

Nomppis on myöntänyt minulle tällaisen tunnustuksen! Onpa aivan kerta kaikkiaan ihanaa! Ja minä kun alkuvuodesta laitoin blogin pystyyn ihan vaan siksi, että oli kivempaa ryhtyä Tilda-vaihtoihin, ja nyt minua näin palkitaan! Tuntuu ihan siltä kuin minut olisi otettu mukaan johonkin sisäpiiriin!

Mutta kyllä tämä blogin pitäminen aika kivaa onkin. On kiva huomata, mikä sitä oikeastaan omassa elämässä aiheuttaakaan suurta kuohuntaa. Aiemmin asiat ovat menneet jotenkin vaan ohitse ihan huomaamatta.

1. The winner can put the logo on his/her blog./Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

I give an Award to:Annan palkinnon seuraaville blogeille:

1. Lukunuttu

2. Kellarin kangaskori

3. Herkko Hanhen elämää

4. Elämän eliksiiri

5. Lehtokotilon maja

6. Vaapukkamehua ja kermakaramelleja

7. Mustikkamäki

Varmaan jollekin on jo tämä tunnustus annetukin, mutta nämä nyt ovat sellaisia tämän hetken suuria suosikkejani, monen muun joukossa. Pitääpä opetella jättämään viestiä käynnistään, koska tosi monen blogissa vierailen ihan päivittäin ihastelemassa uutta ja vanhaa.

Kuola valuu!

Postipoika kävi tänään erikseen illalla tuomassa tilaamani tapetit, jotka ovat ehkä hitusen vaaleammat kuin olin kuvitellut, mutta silti vallan ihanat! Yllättävän moni (yleensä miespuolinen) on sanonut, ettei tässä hankintajärjestyksessäni ole mitää järkeä. Pah, sanon minä! Koko talon suunnittelu alkoi siitä, että mietin jouluvaloille sopivia paikkoja. Sen rinnalla yksi tapetin ostaminen kellarin kaivamisen aikoihin on melko kohtuullista.


Mutta tiedättekös miten uskomaton mäihä sen tapetin kanssa oikein kävi! Minähän siis ostin sen heti paikalla, koska sen hinta oli pudonnut. Tällä viikolla pakettia odotellessani hinta oli pudonnut taas, nyt puoleen alkuperäisestä! Olin vähän närkästynytkin, koska ei se minusta vieläkään ihan mikään turhan edullinen ollut, ja harkitsin jo, että jättäisin koko paketin lunastamatta ja tilaisin uudestaan halvalla. Mutta kuulkaas, Ashleyn täti se oli aavistanut aikeeni, ja lasku tuli sillä pienemmällä summalla, vaikka siis tilasin suuremmalla! Kyllä hymyilyttää!


No aamupäivällä postimies Pate oli jo pudottanut luukusta Laura Ashleyn katalogin. Se on ihan liian koukeroinen ja konstaileva minun makuuni noin niinku oikeesti, mutta jostain syystä sitä on hekumallista selailla. Jotain ylimaallisen ihania juttuja siellä kuitenkin on, jos hinnastoa ei ota kovin vakavasti. Tässäpä muutama herkkupala purtavaksi:

Kuka tykkää pilkuista? MINÄ, MINÄ, MINÄ!
Ajatelkaa nyt joulun alla tuota torkkupeittoa valkoisen sohvan käsinojalla (meillä muuten ei ole nykyään sohvaa lainkaan). Ja tuota vaaleanpunaista pilkkumattoa kodinhoitohuoneen beigevalkoruudullisella lattialla (luonnollisesti meille sellainen tulee). No, se ei ehkä olisi niin käytännöllinen kuitenkaan siinä, mutta ah, niin suloinen! Ja nuo tuolit nyt vaan OVAT!

Myös puutarhajuhliin voi varustautua pilkuilla.




Tällainen kirjoituskone meillä on. Ihan samalta meidän työhuone ei kuitenkaan näytä.

Ai että on kivaa, kun on tyttö sekä poika! Ja on ihanaa, kun pojillekin joku tekee tuollaisia kivoja juttuja, eikä pelkkiä spydärimiehiä.

Osaiskohan sitä tehdä itse mattoon tuollaisen tilkkureunan, kuten tuossa alemmassa matossa? Saan adoptoida äitini kangaspuut kellarin askarteluhuoneeseen. Voisi paukuttaa itse kunnon räsymaton ja sitten pistellä tilkkureunat sävy sävyyn. Aika ihana ajatus.

Näitäkin tapetteja haluaisin... Luullakseni mieheni ei. Meillä ei ihan maut kohtaa aina. Yhtenä päivänä se sanoi aika tuskastuneeseen sävyyn, että siitä sitten tulee meidän kaikkien koti eikä mikään satumaa. Juu juu, toki toki.

Ehkä täytyy tyytyä ihan vaan torkkupeittolobbariksi. Se saattaa onnistuakin.

Kummallista

Piti mennä ihan vaan ostamaan kermaa ja perunajauhoja kakkua varten, mutta miten siinä se Tiimari olikin niin matkan varrella, ettei sen ohi voinutkaan kävellä. Siellä kun on niitä alehyllyjä, niin hulluksi meinaa tulla ihmispolo. Ostin taas kamalan kasan askartelutarvikkeita, vaikka enpä juuri edes askartele. Tosin kaikki maksoi yhteensä sellaiset kuusi euroa, ettei tässä nyt ihan köyhtymään päässyt.

Mukaan tarttui muiden muassa tällaiset Fiskarsin levyt. "Pintakuviointilevyt - Energy" lukee paketissa.


No juu, muuten tosi kiva juttu, mutta minä en tiedä mitä näillä tehdään! Paketissa on jonkun laitteen kuva, mutta kaupan täti sanoi, ettei heillä nyt taida enää sellaisia ollakaan. Ahaa joo, vastasin minä, ja ostin nuo levyt silti. Kokeilin jo, että värittämällä niitten päällä tulee hauskaa jälkeä. Ja tuossa kuvassa on paperi, jolle virkkuukoukulla painelin noita levyjen kuvioita. Hauskaa jälkeä sekin. Mutta mitä näillä oikeasti tehdään? Ja mikä on se salaperäinen laite, joka minulta nyt puuttuu? Joku teistä kuitenkin tietää (ja hei isä, se et ole sinä, ihan varmasti et).

Kätevä emäntä

Tein toissailtana testin, jolla selvitin millainen 30-luvun vaimo olisin. Aika surkea kuulemma, vaikka mielestäni vastailin tosi konservatiivisesti. Tahdoin tietysti välittömästi parantaa asemaani. Olen toki varsin jolly and gay, mutta koska en kuitenkaan aio kunnostautua vaatteiden silittämisessä, piti keksiä jotain muuta.

Onneksi meillä on se rakennusprojekti! Mies katoaa tontille suoraan töistä, ja minun tehtäväni on huolehtia kodista, lapsista ja ruoasta. Ja kas, pitikin kesken päivän päästä hakemaan miehen allekirjoitus vakuutusyhtiön paperiin (eikös tämäkin olisi hyväksi 30-luvun vaimolle, siis että hakee sitä miehen allekirjoitusta? vaikka siihen kyllä minunkin nimi tarvittiin, eli ei se taidakaan käydä). Minäpä puin lapset suloisesti ja pakkasin koriin uunituoreita aurajuustosarvia. Kampasin jopa oman tukkani! Sitten kävelimme hymyilevinä ja onnellisina käsi kädessä, tai siis toisen lapsen käsi korin sangassa, kaupungin halki. Pientä miinusta siitä, että jätin lapset matkan varrelle ystäväni luo, mutta joka tapauksessa saavutin sellaisen Täydellisten naisten Bree-vivahteen, kun saavuin mieheni toimistoon vielä tuoksuvien sarvien kanssa. Kyllä se tulos pikkuhiljaa tästä paranee.

Nautintoja

Tänään sain hetken kävellä kaupungilla ilman lapsia, ja piipahdin välittömästi Livinkiin. Nettisivut eivät lainkaan tee oikeutta puodin ihanuudelle! Yläkerta on täynnä toinen toistaan hurmaavampia kankaita, purkkeja, astioita, ja sisustustarpeellisuuksia, alakerrassa taas on lasten maa, johon olisin voinut jäädä asumaan (siis varsin mielelläni jopa ilman lapsiani). Itse asiassa heti sieltä lähdettyäni suunnittelin lasten 5-vuotisjuhliin aarteenetsinnän, tarjoilut, rekvisiitan, kutsukortit, naamiaispuvut ja sen sellaista. No, eihän niihin juhliin olekaan kuin reilut 11 kuukautta. 

No mutta siis Livinkiin on tulossa Maison belle -pesuaineita myyntiin. Saan kyllä kovasti perustella pihille itselleni, miksi todellakin haluan juuri niitä, kun yleensä pidän Euroshopperiakin liian kalliina. Tämä kodinhengetär putsaa ruokasoodalla! MUTKU KAIKILLA MUILLAKI ON!!!

Koska kaikkihan kuitenkin käyvät Lappeenrannassa just nyt heti, on täältä mainittava myös Wanhan ajan sisustusliike sekä Sisustus Bianco, jotka eivät myy postitse. Näihin liikkeisiin on vaan yksinkertaisesti päästävä silloin tällöin vähän huokailemaan. Bianco varsinkin on usein kävelyreitillä, koska se sijaitsee mukavasti keskellä kauppakeskus Iso-Kristiinaa. Ei tarvitse miettiä, että avaisiko sitä tuon oven ja astuisiko sisään, kun sitähän oikeastaan on siellä jo valmiiksi. 

Lappeenrannasta ajetaankin sitten Taipalsaarelle Röytyn museoon ja Sisustus sievään. Se onkin sitten päätepiste, ei sieltä kannata pois lähteä. Vanhassa kestikievarissa nautitaan kahvit ja herkut, selaillaan kivoja kirjoja ja lehtiä, ja sen jälkeen siirrytään viereiseen huoneeseen räpläämään tilkkutäkkejä ja romuromantiikkaa. En edes osaa kuvailla tunnelmaa! Tai no, itse asiassa voisi kai sanoa, että juuri sitä on tunnelma. 

Kukaan ei edes maksa tällaisesta mainostamisesta. Itse asiassa kohta ne varmaan ryhtyvät perimään minulta pääsymaksua. Onhan niitä kaiken maailman näyttelyitä, joihin päästäkseen täytyy pulittaa jokunen pennonen. 

Merten hurjapää!

Täällä oli jo aiemmin kiva idea merirosvonallesta, josta ideoin tämän laivakoiran. Kaavat on Tildan tapaan -kirjasta hauvan ja nallen sekoitus, tosin huivin takia jätin korvat kokonaan pois. Tämän saa 4-vuotislahjaksi Eero, joka osaa olla vieläkin huimapäisempi merten kunkku. Meidän Aatos taas on pähee merirosvokeiju, se osaa lentääkin!

Sisustus on alkanut!

Huikean jännittävää! Olen tehnyt ensimmäisen tilauksen uuteen kotiin! Kyseessä on Laura Ashleyn tapetti, joka läntätään makuuhuoneen peräseinään. Näin tämän tapetin joskus jossain sisustuslehdessä, ja ihastuin heti. Kerrankin kävi sitten niin, että kun sitä noin miljoonannen kerran netissä kuolasin, se olikin alessa. No sehän sopii! 

Muualle taloon ei taida tapetteja tullakaan, ainakaan noin kuvioillisia (ja kalliita). Sitten aikanaan tehdään yläkertaan lastenhuoneet, ja sinne saattaa tulla jotain, mutta olen kyllä suunnitellut jotain maltillista pystyraitaa. 

Ei ne purkit vielä loppunu!

Hyvän tähden, unohdin keittiötohinoissani kokonaan ne purkit, jotka somistavat käsityöhyllyäni! Eli lisää Tildaa, pari muutakin ihme kyllä. Useimmat ei-tildat olen antanut äidilleni, jonka pakotin liittymään Unelma-kerhoon, jotta saisin sieltä toisenkin Tilda-purkkisetin, joita liittymisetuna oli saatavilla. Onneksi äitini on suhtautunut pitkämielisesti tällaiseen touhuun.

Oi, miten ihanaa on sitten päästä uuteen taloon näitä asettelemaan sinne tänne! Harmi ettei keittiöön jää oikein sopivaa seinätilaa, ois muuten kiva laittaa sellainen vanhanaikainen pikkuisen pöhkö hylly pelkästään purkeille. Kun kaikki ihan oikeassa hyötykäytössä olevat purkit on kuitenkin keittiön laatikoissa jauhoineen ja ryyneineen, eikä näitä halua piilotella mihinkään ovien taakse. Ne hyödylliset saa sitten olla sitä käytännöllistä tupperia. Myönnän siis, ettei näillä kaunottarilla erityisesti mitään tee. No, ne näkkärit keksin laittaa yhteen purkkiin, yhden leivon silloin tällöin täyteen kauralastuja tai muita pikkuleipiä (mutta se tyhjenee tosi nopeasti). Muissa voi olla jotain pikkusälää. Käsityöhyllyssä sentään on tilkkupurkki, nappipurkki, nauhapurkki ja leimapurkki. Aika moni on silti ihan typötyhjä...

Meidän mökillä on kerrassaan suloiset ikivanhat kermanvalkoiset purkit, joissa on kuvana hurmaava niittykukkakimppu. Rakastin niitä jo lapsena, ja haaveilin, että joskus isona veisin ne omaan kotiin. Kuitenkin jollain tavalla pidin niitä hiukan liian mökkimäisinä, ja pitkin ikääni olen yrittänyt tavoitella jotain hiukan sinnepäin olevaa. Nyt tiedän, että etsin jo silloin Tildaa, ihan pikkulikkana.


Lapsilla on muuten Tilda-penaalit ja jokunen muukin ihanuus, mutta niitä en ole kuvannut. Ai niin, onhan meillä Muumi-purkkejakin! Ja sellainen huikean suloinen keksipurkki, jossa on upeat satukuvat! Ja lumiukkopurkki! Ja Villeroy & Bochin piparipurkki! No, palataan asiaan vähän lähempänä joulua.

Hmmm... tekiskin vähän mieli ruveta ompelemaan joulusukkia. Nythän ollaan jo juhannuksen tällä puolen, ei se ole omituista enää.
Eihän?

Ja taas kangasta!

Tämä on selvästi hänen ruskeaa kauttaan, sanoivat etnologit muumioituneen kangasfanaatikon kammiossa.

Jotain kaunista

Meidän tontti räjähti tänään. Toivottavasti ei taivaan tuuliin, vaan sen verran palasiksi, että saadaan sinne ensin kellari ja sitten loputkin talosta. Koska vielä joudumme pitkään asumaan evakossa, halusin nähdä tässäkin kodissa jotain kaunista. Niinpä listasin kauniit purkkini. Suurin osa on Tildaa.

Keittiön rottinkihyllyssä on tällaisia.

Ylähyllyllä on sekä itse päällystettyjä että aitoja Tildoja. Tuossa punaisessa ruusupurkissa säilytän pyöreitä näkkäreitä. Ne sopivat sinne täydellisesti.

Nämä tanskalaiset keksit ostin laivalta lähinnä purkkien takia. Eikö ole söpöjä!


Muutakin kaunista löysin, mutta en saanut kauniita kuvia. Täytyy kokeilla joskus uudestaan.

2758!!!

Meni toi parin tonnin raja näköjään rikki just. Olen huomannut eri blogeissa kaikkia kivoja arpajaisia kun joku sopiva luku tulee täyteen, niin pannaanpa tännekin kisa pystyyn. Koska sellaista tasalukua ei nyt ihan heti ole saatavilla, niin otetaan joku sattumanvarainen. Eli nyt metsästetään kävijälaskurin lukua 2758. Ken sen huomaa, saa jotain kivaa. En tiiä vielä mitä se ois.

Järkyttävän hyvä raparperipiiras

Tästä tuli ihana! Mitään varsinaista reseptiä ei ollut eikä tule kyllä olemaankaan, koska tykkään improvisoida kyökin puolella(kin). Jonkinlainen murotaikinapohja siinä on, sen osaan melko varmasti sanoa. Päällä on reilusti jauheesta tehtyä vaniljasoossia, jonka sotkin kermaviiliin. Koko sössö sai olla aika tiukkaa, koska raparperimömmöstä tuli liian löysää. No, ne kuitenkin kaadettiin päällekkäin ja sitten uuniin.